Arkistoa avaamassa

SKS:n uudella mainosvideolla kerrotaan, kuinka seura on sinun tarinasi turva. Ihmisen koko repaleinen elämä taltioituna peruskallioon.

Monipuolinen muistiorganisaatio on työpaikkana ihmeellinen. Työtehtävät ja aineistot ovat poikkeuksetta mielenkiintoisia ja antoisia. Olen korkeakouluharjoitteluni aikana työskennellyt pääasiallisesti arkistossa perinteen ja nykykulttuurin kokoelman tuoreiden keruuaineistojen järjestämisen ja luetteloinnin parissa.

Nämä aineistot osoittavat merkityksensä jo ensisilmäyksellä, eikä ole epäilystäkään siitä, ettei jokainen aineistokokonaisuus löytäisi omaa tutkijaansa. Aineistoja kuvaillessa on myös ihanaa sukeltaa hetkeksi toisen ihmisen ajatuksiin, mahdollisesti vielä aiheesta, jota itse päivittäin mietiskelee, tai jonka kokee olevan merkityksellinen yhteiskunnan kannalta.  

Ihmiselämät muistoineen ja kirjavine tunteineen kartuttavat arkistoja ympäri maailmaa, mutta keruutoiminta juuri täällä toimii malliesimerkkinä muille toimijoille. Sekä itsenäisesti että yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyt keruut ovat aina ajassa kiinni ja pyrkivät kartoittamaan kulttuurisia ilmiöitä, sekä niiden muutoksia – vastuullisesti.

Välittömyys aineistojen ja organisaation välillä tuntuu kiehtovalta ja se on mielestäni osoitus siitä, että luottamus SKS:a kohtaan on ansaittua. Nuo aineistot ja tuo luottamus mahdollistavat myös jatkuvan ja laadukkaan tutkimus- sekä julkaisutoiminnan, jotka edesauttavat koko kulttuuria tutkivaa tiedekenttää maailmanlaajuisesti. Vaatii myös useamman askeleen ja jopa muutaman harppauksen, että tieteellinen seura saadaan laajempien ihmisjoukkojen kesken tuntumaan helposti lähestyttävältä ja yhteiseltä.

Toiminnan laaja-alaisuus on nähdäkseni koko seuran toiminnan suola. Mielikuva kulttuurin rakentajista ja pölyisestä arkistosta menneisyyden kaikuineen on nimenomaan sitä. Kaiku, josta ammennetaan nykypäiväisissä toimintaympäristöissä, tutkimuskentissä ja asiakasrajapinnoissa menestyäkseen. Aineistojen lisäksi myös SKS:n toiminta on siis yhdistelmä ikivanhaa ja ihan uutta.

Seuran historiaa ja sen merkitystä kulttuurille on siis äärimmäisen vaikeaa hahmottaa. Samoin on vaikeaa hahmottaa niitä kaikkia toimintoja, joita se on itselleen omaksunut. Folkloristiikan opiskelijana on yllättävän helppoa unohtaa, kuinka se oma kokoelma arkistossa on vain pieni osa kokonaisuutta. Tämä kokonaisuus on se, mistä olen oppimassa ja jo nyt olen oppinut valtavasti. Toivottavasti oppiminen saa myös jatkua.

Se kokonaisuus kertoo tarinan kulttuurin, yhteiskunnan ja tiedekentän yhtenäisestä kehittymisestä Suomessa nykyisen malliseksi. 190-vuotias SKS on ikäisekseen ja kokoisekseen organisaatioksikiitettävän vetreä. Esimerkiksi omaan menneisyyteen osataan suhtautua ilahduttavan kritiikinomaisella otteella.

Hallituskatu 1:n eteen kaivettu rakennustyömaa muistuttaa olemassaolostaan luoden työskentelyyni paikalle ominaisen äänimaiseman. Sinne peruskallioon ne tarinat sitten taltioidaan.