Kummituskivaa kaikenikäisille

Ivan Reitmanin ohjaamassa elokuvassa Haamujengi (Ghostbusters, 1984) kerrotaan kolmesta tiedemiehestä, jotka potkitaan ulos New Yorkin yliopistosta. He perustavat oman yrityksen, jonka toimenkuvana on kummitusten jahtaaminen. Elokuvan muistetuin anti oli ehkä sen tunnusmusiikki.

Metro-lehden mukaan (8.1.2014, Haluatko leikkiä kummitusjahtia?) aavejahtiin ei välttämättä tarvita Ghostbusters-ammattilaisia, vaan etsintään riittävät EMF (electromagnetic field) eli sähkömagneettisen kentän mittari, liiketunnistin tai lämpöilmaisin, nauhuri ja yökuvauksen mahdollistava videokamera. Riittävän uskottava teknologia onkin tarinoiden tärkeää rekvisiittaa.

Netissä ja lehdistössä on tarjolla ällistyttävä määrä erilaista kummitustoimintaa. Heureka järjestää Lasten pelkotapahtumia ja pelkopolkuja. Ainakin Turussa, Porissa ja Oulussa on ollut tarjolla kummituskävelyjä, joissa kierretään tunnettujen kummitustalojen reiteillä. HKL mainosti takavuosina ”kaupunkiloman tärppinä” Helsingin kummalliset kummitukset – ajelua: Kaivopuisto ja Kleinehin huvila, Tuomarinkylän kartano, Puotilan kartano, Kruununhaan kummitus (Ruiskumestarin talo) ja Kruununhaan Harmaa Nainen (Svenska Klubben).

Häät ja juhlat -lehden nettisivustolla esitellään erilaisia polttari-ideoita. ”Kummitusjahti” -nimisten polttarien ohjelmassa kysytään: ”Miksette antaisi morsiamen nähdä välähdystä tulevasta avioliitosta antamalla jonkun ennustaa tarotkorteista? Jos morsian ei pienistä hätkähdä, yöpyminen tunnetussa kummituslinnassa tai – kartanossa on toinen tapa päästä kosketuksiin henkimaailman kanssa.”

On tarjolla haamutreffejä, kummituskivaa, mörkömetsäseikkailuja ja ajelua kummitusjunalla. Haamukustannuksesta voi ostaa Aaveballadeja-levyn ja tutustua aavekarttojen avulla Pohjanmaan aavetarinoihin.

Harri ja Ilkka Virolaisen Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia (Tammi, 2014) johdattaa energiahoidoista jälleensyntymän, kummittelun, meedioiden, psykokinesian, telepatian, enkelien, lumimiehen ja ufojen kautta stigmoihin ja enneuniin. HS:n Kuukausiliitteessä 3/2014 veljekset kertoivat lisää toiminnastaan tutkijoina, yritysvalmentajina, opettajina ja energiahoitajina.

Kummituspalvelulta voi saada apua erilaisiin henkisiin rasitteisiin, joita ovat mm. paha silmä, rauhattomat vainajasielut, kummitukset, maakiroukset ja muut kiroukset. Palvelu tarjoaa yliaistillista erikoistutkimusta (39 €), laajempaa yliaistillista erikoistutkimusta (59 €) sekä vielä laajempaa ylisaistillista erikoistutkimusta, joka ottaa huomioon myös karmalliset tekijät (99 €).

TPI –Team Paranormal Investigation on puolestaan tutkijaryhmä Kangasalta, joka ghostbusters -porukan tavoin jahtaa aaveita. Heillä on käytössään mm.” neljä infrapunakameraa, kaksi EMF-mittaria, digitaalinen lämpömittari, sanelukone ja kaksi liiketunnistinta ”(Aamulehti 13.9.2012 ja Apu 15/2014).

Pimeys antaa kehykset kummitustarinoille ja kauhulle. Usein se yhdistetään kuolemaan. Kansanrunousarkiston kysely Pimeän pelko osoitti, että kummitustarinat elävät edelleen: ”Ihan tutut aiheet tulivat vastaan. Kuu paistaa, kuollut ajaa. Surmattu lapsi itkee ja haluaa päästä siunattuun multaan. Mellastava piru paiskoo tavaroita” – kuten Irma-Riitta Järvinen aineistoa kuvaili (Helsingin Sanomat 20.11.2006).

Kansanrunousarkiston vanhoista uskomustarinoista prosentuaalisesti lähes puolet on tarinoita, jotka liittyvät kuolemaan ja vainajiin, enteisiin ja kohtaloon tai erilaatuiseen selvittämättömään kummitteluun. Marjatta Jauhiaisen mukaan ne ovat varoitus- ja kauhukertomuksia, jotka teroittavat nuhteettoman maallisen vaelluksen ja kristillisen hautaamisen tärkeyttä tuonpuoleista elämää varten. Kirkon siunausta vaille jääneet vainajat eivät päässeet kuolleiden yhdyskuntaan vaan harhailivat sijattomina sieluina elävien parissa.

Kirsi Hänninen Turun yliopistosta pitää kummitustarinoiden kertomista ihmisen sisäsyntyisenä tarpeena. Tarinoiden muodot, kerrontatavat ja sisällöt ovat voineet muuttua, mutta ihmisen perimmäinen uteliaisuus ja halu kyseenalaistaa totuuksia ja tämän maailman realiteetteja ovat edelleen jäljellä. Tarinat ovat luonteeltaan varoitus-, selitys- tai uskonvahvistustarinoita. Näkki hukuttaa liian pitkälle veteen kurkistelevan. Selitystarina taas selittää, miksi huonosti tai moraalittomasti elänyt ihminen joutuu kulkemaan kuolemansa jälkeen. Uskonvahvistustarinalla – jos yhteisössä on jo valmiiksi käsitys siitä, että on olemassa yliluonnollinen todellisuus – vahvistetaan tätä uskoa. Tarinat ovat myös yksinkertaisesti viihdyttäviä: ihminen kaipaa jännitystä ja kihelmöivää pelkoa.

Jotkut kuvitelmat ja käyttäytymiskaavat aktuaalistuvat vuosittain, kuten juuri syksyn ja satokauden päättymisen juhlakalenteri osoittaa. Kekri, halloween ja ensi viikonloppuna vietettävä pyhäinpäivä kietoutuvat monenlaisin mielikuvin toinen toisiinsa.

Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti ”Mieli ja toinen” perustuu historiantutkimuksen, folkloristiikan, antropologian, psykologian sekä psykiatrian yhteistyöhön. Tutkimuksien avulla ymmärryksemme ikääntymisestä, kuolemasta ja mielenterveydestä ja niitä koskevista kulttuurisista käsityksistä laajenee.

Kuolema, menetys ja muisto -keruu oli myös yksi tämän tutkimusprojektin hankkeista ja se päättyy juuri nyt pyhäinpäivän alla. Sen tulokset julkistetaan vuoden 2014 loppuun mennessä.

Erityisesti pyhäinpäivä kurottuu kuoleman rajan yli. Suomessa elää sitkeästi tapa käydä sytyttämässä kynttilöitä omaisten haudoille. Sotien muisto elää meillä vielä vahvana. Jumalanpalveluksissa muistetaan vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia. Kynttilöiden valomeri hautausmailla muistuttaa kristillisestä toivosta: kuoleman pimeä valta on voitettu.

Rauhallista pyhäinpäivää.