Kurra vierii arkistosta Seurasaareen – Jukolan veljesten suosikkilaji palaa pelikentille

Seitsemän veljeksen (1870) juhlavuoden huumassa Aleksis Kiven etnografisesti tarkkaa, kieleltään rikasta ja kirjallisuushistoriallisesti merkittävää mestariteosta on käsitelty kymmenistä näkökulmista. Kaikkien muiden ansioidensa rinnalla 150 vuotta täyttänyttä romaania voi ihailla myös urheiluverbaliikan edelläkävijänä, eräänlaisena alkusiemenenä myöhempien aikojen tiilikaisille, noposille, häyrisille ja mertarannoille.

Etenkin kurranlyöntiä Kivi kuvaa kirkkaammin kuin yksikään Ultra HD -ruutu olohuoneiden kisastudioissa. ”Ja muutaman tunnin päästä seisoivat he valmiina leikkiin, kourissa vahvat koivuiset kanget; ja seisoivat he jaettuina kahteen joukkoon: Juhani, Simeoni ja Timo toisella puolella, mutta toisella Tuomas, Aapo ja Eero. Alkoi kiekko lennellä heidän välillänsä, ja kauas kajahteli tienoo, koska kanget iskelivät vasten visasta pyörää, joka huminalla juoksi edestakaisin”, Kivi maalaa pelin vaiheita Impivaaraan rakennetussa kiekkotarhassa.

Romaanin peliselostuksista saa hyvän käsityksen siitä, millaisilla välineillä ja säännöillä veljekset ottelivat keskenään. Tarkemman kuvan kurranlyönnin pelityyleistä, sääntövariaatioista ja sanastosta saa kuitenkin marssimalla SKS:n arkistoon, jossa pölyisten maanteiden pelimuistot odottavat lukijaansa perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan kuuluvassa kortistossa liikuntaleikeistä ja kansanomaisesta urheilusta.

Muistitiedossa peli tunnetaan muun muassa nimityksillä ajokonkari, ajonlyönti, hyrynlyönti, keilin heitto, kiekkeren lyönti, kiekonlyönti, kierikka, konkarin heitto, kyökän heitto, kähkerän lyönti, köhkörön heitto, pikapyörälyönti, pyöränlyönti, rillalyönti ja tiirikan lyöminen. Ruotsiksi lajia on kutsuttu ainakin nimillä slå trilla, rulla trilla ja kasta trissa.

Kurranlyönnin välineiden pelkistettyjä piirroksia löytyy alkuperäisistä sidoksista SKS:n arkistosta. Kuva: Laura Tikkanen, SKS 2020.

Vaikka kurranlyönti kuului aiemmin jokakesäisiin peleihin, se on viimeisen sadan vuoden aikana menettänyt asemansa yleisenä kansanhuvina. Syyt pelin aiempaan suosioon ovat kuitenkin ilmeisiä, sillä lajissa on aineksia laajaa kansainvälistä suosiota nauttivista joukkuepeleistä.

Pelin edetessä joukkueet pyrkivät valtaamaan pelitilaa vastustajalta samaan tapaan kuin rugbyssa. Pallon sijaan kuitenkin liikutellaan sylinterinmallista visakoivuista kiekkoa, joten peliä voi pitää jonkinlaisena jääkiekon kantamuotona. Tavassa heittää kurra kohti vastustajaa, joka koettaa lyödä sen takaisin, on piirteitä baseballista ja kriketistä, mutta koska lyönnit tapahtuvat vasta kurran vieriessä maankamaralla, ne tuovat mieleen pikemminkin maahockeyn mailatekniikan.

Näistä taitoa vaativista ja taktisesti rikkaista aineksista koostuva kurranlyönti mahdollistaa erilaisia otteluita pienten kenttien höntsäilystä räväköihin maantieturnauksiin. Monien perinnepelien tapaan kurranlyöntiä on pelattu vaihtelevin säännöin. Samuli Paulaharju on kuvannut pelin kulkua seuraavasti:

Köhkerönlyönti
Ennen se oli aivan tavallinen joutoaikojen huvitus isoillakin miehillä. Kylänraittilla, tiellä t.m. tasaisella paikalla sitä mäikytettiin.
Köhkerö tehtiin visasta, koivunvisasta n. korttelinkin läpimittainen pyörä ja n. tuuman paksuinen. Kullakin osanottajalla oli kanki, köhkerökanki tavall. käyrästä koivusta t. koivuntyvestä, jossa juuri jatkona, tehty.
Osanottajia tarvittiin ainakin 2, jos oli useampia jakautuivat ne kahteen puolueeseen, jotka asettuivat kentälle vastakkain vähän matkan päähän toisistaan. Se, jolla on köhkerö, antaa ensimmäisen lyyryn s.o. heittää köhkerön kiivaasti pyörimään toista puoluetta kohden. Siellä ollaan kankineen vastassa ja tavataan lyödä köhkerö takaisin. Jos onnistuu lyödä takaisin, niin edellinen puolue taas tavottaa samalla tavalla antaa köhkerölle kyytin takaisin.
Ellei köhkeröä tavoteta lyödä, vaan se pääsee vierimään edelleen ja kaatyy kylelleen on se ”kuollut”. Silloin pitää ottaa köhkerö käteen. ja antaa lyyryä toiselle. […]

SKS:n arkisto, perinteen ja nykykulttuurin kokoelma. Kurikka. Samuli Paulaharju 03457.1907

Kuvauksen perusteella näissä Kurikan otteluissa pohjustettiin jo tulevien lasikuitumailojen muotoilua, mutta monissa muissa muisteluissa peliä pelattiin vaatimattomammin välinein.

Samuli Paulaharjun muistiinpanoja ”köhkerönlyönnistä”. – SKS KRA. Samuli Paulaharju 03457.1907.

Kurranlyönnin suosio antoi oman värinsä kylien elämään eri vuodenaikoina: ”Keväisin maiden sulettua, alkaa kylänteiltä iltaisin kuulua hirveätä hurinaa ja rahinaa. Siellä lyödään kiekkoa. Keskikesällä sitä harvoin näkee, mutta kun joutuvat taas kansanlapset kansa- ja rippikouluun syksyn tullen, silloin alkaa rymäkkä, kiekon lyönnistä johtuva, kuuluu iltaisin kahta kauheammin.” (Kuusjärvi. O.S. Kuokkanen 55. 1913.) Pelin vaikutusta kylämiljöiden äänimaisemaan Aleksis Kivikin on kuvannut eräässä runossa, jossa Härkä-Tuomo kuulee kesällä juhlivan nuorison ääniä Kaimalassa:

Taasen korvas toisialle käännä,
Niinpä kylän kujalta sä kuulet
Kiekon paukkinan. Siel miehet nuoret,
Miesivoimaan jaettuina kahteen,
Karttujansa käyttelevät tiellä,
Visakiekonensa kiisteleevät.

Huomenna lauantaina 3.10.2020 kurranlyönnin perinne saa uutta tuulta purjeisiin, kun visakoivuinen kiekko putoaa Seurasaaren juhlakentälle klo 14.00. Näytösottelussa voimiaan mittelevät kotimaisen kirjallisuuden sekä folkloristiikan ja kansatieteen ainejärjestöistä kootut joukkueet.

”… kiistanalaiset pelitilanteet ratkotaan jykevin seipäin ja vahvoin karahkoin.” Kuva: Noora Kumpulainen, Aleksis Kiven Seura.

Näytösottelun säännöt on sopeutettu Seurasaaren oloihin käyttämällä lähteinä SKS:n arkiston tietoja, kirjallisuutta ja aiemmin julkaistuja sääntöversioita. Tarkempia tietoja näytösottelusta sekä kurranlyönnin taustoista saat osoitteesta http://aleksiskivenseura.fi/naytosottelu-seurasaaressa-3-10-2020/ 

Tule katsomaan, kumpi voittaa ainejärjestömestaruuden, NEFA-Helsinki vai Putkinotko!

Kommentoi ja keskustele

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia.

Sakari Katajamäki

Toimituspäällikkö, dosentti Sakari Katajamäki työskentelee SKS:n tutkimusosaston Edith – suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -yksikössä, joka laatii editioita Aleksis Kiven ja Minna Canthin tuotannosta. Lisäksi hän vetää Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Kääntämisen jäljet arkistoissa ja toimii monissa kirjallisuuden, tekstuaalitieteiden ja kulttuuriperinnön alan luottamustehtävissä.

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

Sakari Katajamäen blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

Placeholder image
19.4.2024 - Blogi

Geneettinen kritiikki virtaa Helsingistä Bolognaan

15.4.2024 - Uutiset

Etno-Espan juhlavuoden biisikilpailu – sävellä tulevaisuuden kansanlaulu!

12.4.2024 - Blogi

Ruotsinsiirtolaisten lapset saavat äänen