Muistibuumin ytimissä

Väkivalta, kärsimys ja sodat tuottavat trauman kyllästämää muistikulttuuria, ja traumakulttuurin ilmapiiriä voidaan etsiä esimerkiksi kommunismin jälkeisestä Itä-Euroopasta. Sofi Oksanen on investoinut tiettyjen muistin prosessien, erityisesti Gulagin, esiin nostamiseen mahdollisimman monella muistia tuottavalla rintamalla.

Historian käsittelyn keinona fiktio on ollut Suomessa keskeisessä asemassa ja kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen muistibuumi näkyy myös kaunokirjallisuudessa. Finlandia-palkintopuheessaan Oksanen nosti esiin Puhdistuksen kielen, kansallisuuden ja kansainvälisyyden haasteen sekä erilaisten muistikulttuurien kaupallisen arvon. ”Uskokaa pois, suomenkielinen romaani, joka kertoo Neuvosto-Viron kolhoosielämästä, ei lähtökohtaisesti ole se kaikkein kuumin aihepiiri kansainvälisillä markkinoilla.” Romaanin menestystarina puhuu kuitenkin toista kieltä: se resonoi voimallisesti vallitsevan muistibuumin, muistikulttuurin elpymisen ja uudenlaisten, ylirajaisten muistin muotojen syntymisen kanssa.

Muistitutkimukseen ja erityisesti holokaustiin perehtynyt kirjallisuudentutkija Michael Rothberg on kritisoinut kilpailevan muistin ajatusta, jossa jonkin tietyn menneisyyden muistaminen sulkisi toiset muistot pois. Puhdistuksen motivaationa on ollut Gulagin nostaminen holokaustin varjosta, mutta samalla romaani on aktivoinut pinnalla olevia kysymyksiä erityisesti sukupuolitetusta ja seksuaalisesta väkivallasta.

Kirjailijan ohella Oksanen on ottanut myös kustantajan roolin: Vuonna 2012 Oksasen Silberfelt-kustantamo julkaisi Alexandr Solzhenitsyn teoksen Gulag, vankileirien saaristo kokonaisuudessaan uudelleen. Teoksen julkaisuhistoria kertoo osaltaan muistikulttuurien poliittisuudesta. Suomalaiset kustantamot eivät 1970-luvulla rohjenneet julkaista teosta, joten se päätyi ruotsalaisen Wahlström & Widstrandin julkaisemaksi. Ratkaisu herätti maailmalla huomiota osuessaan juuri Solzenytsin maastakarkotuksen jälkeisiin viikkoihin vuonna 1974 ja sitä pidettiin Suomen kansainvälistä mainetta tahrivana. Historioitsijana Oksanen taas toimi Imbi Pajun kanssa toimittamassaan artikkelikokoelmassa Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin (2009).

Muistojen täytyy matkustaa jotta ne säilyvät elinvoimaisina. Muistikulttuurit syntyvät ja pysyvät hengissä vain niin kauan kuin niiden arvoa ja merkitystä pidetään kierrättämisen avulla yllä. Toimiessaan kirjailijana, kustantajana ja historioitsijana Oksanen on ottanut haltuunsa kirjoittamisen erilaiset retoriset tasot ja näin maksimoinut muistin dynaamisen liikkeen ja monet erilaiset vastaanoton kontekstit.