Siivet selkääni saan! – Kiven kuva päätyi lentokoneen peräsimeen

Aleksis Kivestä ei tiettävästi ole säilynyt yhtään valokuvaa. Siksi kysymys hänen ulkonäöstään on askarruttanut kirjallisuuspiirejä liki puolentoista vuosisadan ajan. Ensi kerran Kiven kasvonpiirteet aiheuttivat päänvaivaa ja dramaattisia käänteitä, kun hän oli päättänyt maallisen vaelluksensa vuoden viimeisenä päivänä 1872. Taiteilija Albert Edelfeltiä pyydettiin ikuistamaan muotokuva kirjailijavainaasta, mutta hän kieltäytyi kunniasta, koska ei ollut tuntenut kohdetta elävänä.

Kiven ystävä, Morgonbladetin päätoimittaja E. A. Forssell, joka oli Suomen Taideyhdistyksen entinen oppilas, onneksi lupautui tehtävään. Kun junasta myöhästynyt Forssell ei saapunutkaan hautajaisiin, Kiven ystävät yrittivät epätoivoissaan piirtää vainajan profiilista varjokuvaa huonossa valaistuksessa. Viime hetkellä, kuolinkellojen jo soidessa Forssell riensi paikalle. Arkkua ei ollut vielä naulattu kiinni, joten hän ehti saada nimensä suomalaiseen taidehistoriaan. Kiven kirjailijakollega ja ystävä Emil Nervander on muistellut tätä jännitysnäytelmää:

[Forssell] saapui perille puustavillisesti viime minuutissa. Silmänräpäyksessä ryhtyi hän piirustukseen käsiksi ja kesti runsaasti puoli tuntia hautajaiskellojen edelleen soidessa… Lopulta lakkasivat kellot soimasta. Kuva oli myöskin valmis ja hyvin osattu. Tämä kynäpiirros oli sitten aiheena siihen Aleksis Kiven muotokuvaan elävänä, jonka sama piirtäjä, tuntien niin hyvin vainajan kasvojen ilmeet, myöhemmin suoritti.

Nervanderin lisäksi näitä tapahtumia ovat muistelleet muutkin läsnäolijat samaan tapaan. Hautajaisten vaiheista voi lukea myös Ossi Kokon Vähäisten lisien kirjoituksesta keväältä 2014.

Tulkinta Aleksis Kiven kasvonpiirteistä ei päättynyt Forssellin kuviin. Seuraavaksi Julius Krohn halusi julkaista kirjailijan muotokuvan perustamassaan Suomen Kuvalehdessä. Hän pyysi Albert Edelfeltiä toteuttamaan uudistetun version Forssellin piirroksesta. Tällä kertaa Edelfelt suostui, ja hänen piirrostyönsä pohjalta Krohn tilasi lehteen puukaiverruksen. Se tehtiin oletettavasti Pariisissa, kuten monet muutkin tuonaikaiset puupiirrokset. Vaiheittain syntynyt dokumentaarinen ja taiteellinen näkemys muistellun kirjailijan ulkonäöstä päätyi Suomen Kuvalehteen, joka ilmestyi toukokuussa 1873.

Kiven ulkonäön arvoitukseen on palattu aika ajoin eri yhteyksissä, mitä Hannes Sihvo kuvaa valaisevasti teoksessaan Elävä Kivi (SKS 2002). Aluksi vertailukohtaa kirjailijan kasvonpiirteille haettiin Stenvallin veljesten ulkonäöstä, ja jossain vaiheessa suunniteltiin jopa haudan avaamista kallonmittauksia varten. Veistoksista erityisen näköisenä on pidetty Kiven tunteneen J. E. Stenbergin marmoriveistosta vuodelta 1879. Myöhemmin se on kuitenkin jäänyt visuaalisena tulkintana varjoon Wäinö Aaltosen tyylitellyille Kivi-tulkinnoille, joista kaikkein tunnetuin pystytettiin Kansallisteatterin eteen 1939.

Vakiintunutta Kivi-kuvastoa ravisuttava ja siksi huomion arvoinen poikkeus on Tuusulan Hyrylässä ryhdikkäästi seisova Alpo ja Nina Sailon veistos Metsän poika vuodelta 1984. Hyrylän Kivi katsoo reteästi eteenpäin ja näyttää hyvinvoivalta, hymykin karehtii suupielissä. Jos tällainen hahmo olisi Kivi-taiteessa hallitseva, hänen kirjojaan luettaisiin aivan eri tavoin kuin nyt, kun vakava ja katseensa alas suuntaava kuva kirjailijasta on syöpynyt lukijoiden mieliin.

Kuva Aleksis Kivestä tuli ajankohtaiseksi kesällä 2016, kun lentoyhtiö Norwegian otti yhteyttä Aleksis Kiven Seuraan ja kertoi haluavansa suomalaiskirjailijan sankarihahmoksi uuden lentokoneen peräsimeen. Aiempia suomalaissankareita olivat olleet vain J. L. Runeberg ja Minna Canth.

Seuran johtokunta sai visaisen tehtävän. Mitkä kuvat edustaisivat osuvimmin ja tunnistettavimmin suomalaisklassikkoa, kansallisomaisuudeksi kohonnutta taiteilijaa? Tunnetuimmat taiteelliset tulkinnat Kiven ulkomuodosta lienevät Wäinö Aaltosen Kivi-patsas Helsingin Rautatientorilla sekä yhteistyön tuloksena syntynyt puupiirros Suomen Kuvalehdessä. Viimeksi mainittu oli tähän tarkoitukseen kaikkein edustavin, vaikka joku toinen kuva olisi saattanut olla uskollisempi Kiven ulkonäölle.

SKS oli valmis digitoimaan lehtikuvan kirjastonsa kokoelmista. Skannaus ja tarvittava kuvankäsittely syntyivät digitoinnin suunnittelija Tea Åvallin taitavissa käsissä. Tulitikkuetiketin kokoinen kuva piti saada toimimaan moninkertaisessa mittakaavassa ja paperin väri piti poistaa kuvan taustalta.

Muotokuvan lopullinen toteutus suunniteltiin lentoyhtiöllä. Toukokuussa 2017 sain luonnoksen nähtäväksi, jolloin tajusin, että koneen toisella puolella Kivi katsoisi totuttuun tapaan vasemmalle, mutta toisella puolella peilisymmetrisesti oikealle. Peilikuvassa Kiven kasvonpiirteet tulisivat jälleen ikuistetuksi uudella, kirjaimellisesti käänteentekevällä tavalla, suorastaan korkealentoisesti.

Kun Norwegianin Kivi-kone julkistettiin elokuussa 2017, korvissa saattoi kuulla Nummisuutarin Eskon sanat: ”Minä siivet selkääni saan, ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös.”

***

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää ja maailman mielenterveyspäivää juhlitaan 10.10. muun muassa SKS:n Aleksis Kiven rahaston palkinnon julkistamisella Kampin keskuksessa Helsingissä.

Aleksis Kiveen liittyvät elävät kuvat ovat puolestaan aiheena 13.10. elokuvateatteri Orionissa järjestettävässä seminaarissa Aleksis Kivi ja elävä kuva.

SKS:n arkistossa säilyneitä Kiveä esittäviä piirustuksia voi katsella verkkojulkaisussa Tiet lähteisiin – Aleksis Kivi SKS:ssa.