Sua kohti, elämys − ”Titanicin hymnin” vaiheita Suomessa vuonna 1912

Riehakkaampiakin vappujuhlia on nähty.
Vapunpäivänä 1912 joukko eri kristillisten yhdistysten ja järjestöjen jäseniä retkeili Helsingin Seurasaaressa. Helsingin NMKY:n koordinoima retki koostui pääosin puheista ja lauluista, jotka huipensi päätösohjelma, torvisoittokunnan säestämä ja yhteislauluna esitetty ”Titanicin surulaulu”. ”Titanicin surulaululla” tarkoitettiin Sarah Adamsin ja Lowell Masonin englantilais-amerikkalaista hengellistä laulua ”Nearer, my God, to Thee”, jota väitettiin soitetun tuhoon tuomitun laivan viimeisillä hetkillä. Valtamerijättiläisen haaksirikosta oli tuolloin kulunut noin kaksi viikkoa.

Seurasaaressa tätä laulua laulettiin suomen kielellä. Kotimaa-lehdessä todetaan 29.4.1912, että laulun ”sanat neiti Aune Krohn on tilaisuutta varten suomentanut”. 31-vuotias Aune Krohn – kirjailija Aino Kallaksen sisar – oli vuonna 1912 jo ansioitunut, hengelliseen kirjallisuuteen painottunut kääntäjä.

Krohnin ”Sua kohti, Herrani” -sanoilla alkava suomennos ei kuitenkaan ollut ensimmäinen. Adamsin ja Masonin laulu oli nimittäin julkaistu suomeksi jo vuonna 1894, alkusanoilla ”Likemmäs Herra vie”. Harva kuitenkaan tunsi tätä varhaista, Suomen metodistikirkon laulukirjaan Rauhansäveliä sisältynyttä suomennosta. Krohnin pikavauhdilla Titanicin turman jälkeen laatimaa käännöstä sen sijaan myytiin nuottipainoksena Helsingin NMKY:n toimistossa jo toukokuun alussa. 

Sangen samanaikaisesti toimivat myös muut suomentajat. Helsingin Sanomat julkaisi laulusta suomennoksen alkusanoin ”Likemmäs, Jumala, sua, likemmäs sua”, jota nimitettiin myös ”tilapäiseksi suomennokseksi” (mm. Maakansa 27.4.1912, Helsingin kuvalehti 30.4.1912). Laulu tunnettiin myös muun muassa alkusanoilla ”Lähemmäs, Jumala, lähemmäs sua!” ja Kotimaa-lehden suomennoksena, joka alkoi sanoin ”Lähenen, Jumala, nyt sinua”. Kääntäjän nimeä ei suomennosten yhteyteen välttämättä merkitty, ainakaan nimikirjaimia enempää.

Adamsin ja Masonin laulu suomennoksineen kulki ajan suomalaisissa sanomalehdissä monilla eri nimillä. Milloin puhuttiin Titanic-laulusta tai Titanicin laulusta, milloin Titanicin surulaulusta tai Titanicin kuolin-hymnistä. Sanomalehdissä toistuivat myös nimitykset Titanic-hymni ja Titanicin hymni, joita käytetään toisinaan edelleen – niin monesti kuin itse tarina uppoavan valtamerilaivan urhoollisista soittajista onkin asetettu koetteelle.

Laulu kaikui myös Seurasaaren vappuretken jälkeen. Esimerkiksi Kotkan musiikinystävien konsertin kerrottiin houkuttaneen toukokuussa 1912 paikalle peräti 1220 henkeä, mille löytyi myös ilmeinen syy: ”Tämä suunnaton konserttiyleisön tulva on selitettävissä siten, että yleisö halusi kuulla n.s. Titanicin hymnin, joka kuului konsertin ohjelmaan”, toteaa esimerkiksi Tornion lehti 8.5.1912. Kirkkokonserttien lisäksi Titanicin hymni soi myös täysin maallisissa iltamissa, joissa hartaan laulun jälkeen jatkui tanssi (esim. Kansan ääni 9.5.1912).

Ajan sanomalehdet kertovat myös tunteista, joita ”Titanicin hymnin” eri esitykset kuulijoissaan herättivät. Laulu teki yleisöön ”valtavan vaikutuksen” (Karjala 18.5.1912), sitä esitettiin ”hukkuneiden muistoksi” (Laatokka 11.5.1912), ja ”yleisö seisoaltaan vakavana kuunteli” soittoa (Kyminlaakso 1.5.1912). Suomessakin laajasti uutisoituun, ajankohtaiseen onnettomuuteen yhdistetty laulu herätti kuulijoissaan voimakkaan elämyksen, joka kenties myös haluttiin kokea yhdessä.

Sanomalehtiuutiset eivät paljasta, millä sanoilla Titanicin hymniä milloinkin laulettiin. Näyttää kuitenkin siltä, että jotkin suomennoksissa esiintyvät ilmaukset jäivät elämään. Esimerkiksi säe ”Lähemmä, Jumala, sua” toistuu jo Eino Leinon runossa ”Titanic” (1912), joka kertasi Titanicin muusikkojen tarinaa – V. A. Koskenniemen samanaikaisen Titanic-aiheisen ”Mister Hartley” -runon tavoin. Myös runoilija-pappi Lauri Pohjanpää otsikoi hartaustekstikokoelmansa vielä vuonna 1929 nimellä Lähemmäs, Jumala, sua. Puheita nuorisolle.

Aune Krohnin ansiokas suomennos alkusanoin ”Sua kohti, Herrani” julkaistiin vuonna 1920 teoksessa Hengellisiä lauluja ja virsiä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjaan tämä käännös ei kuitenkaan mahtunut. Vasta virsikirjauudistuksessa 1986 virsikirjaan otettiin Masonin sävellys runoilija Niilo Rauhalan sanoituksella ”Käyn kohti sinua”. Lestadiolaistaustaisen Rauhalan – tuolloisen virsikirjakomitean jäsenen – teksti kuitenkin etääntyy Adamsin alkuperäistekstistä niin kauas, ettei sitä tavata nimittää varsinaiseksi suomennokseksi, vaan esimerkiksi ”Adamsin virren pohjalta” laadituksi tekstiksi.

”Titanicin hymnistä” painettu virsikirja ei puhu mitään. Vuoden 1986 virsikirjauudistusta toteuttaneet tuskin myöskään aavistivat, miten suuren huomion kohteeksi Titanicin onnettomuus populaarikulttuurissa nousisi vain runsaan vuosikymmenen päästä.

Mitä uppoavassa Titanicissa sitten soitettiin? Ehkä ei ainakaan ”Titanicin hymniä”. Muun muassa kulttuurihistorioitsija Richard Howells on tuonut esiin (kirjassaan The Myth of the Titanic 1999), että kertomus uppoavassa laivassa soitetusta ”Nearer, my God, to Thee” -laulusta on Titanicia varhaisempi. Siitä puhuttiin jo vuonna 1906, Valencia-laivan haaksirikkouduttua Kanadassa. Hyvä tarina houkuttaa herkästi faktoja voimakkaammin, aikakaudesta toiseen.

Kertomuksen lumovoiman äärellä oltiin myös vuonna 1912, Titanicin hymnin soidessa kirkoissa, iltamissa ja Seurasaaren vappuretkellä. Ympäri läntistä maailmaa järkyttänyt onnettomuus ei jäänyt Suomessakaan vain sanomalehtien kertaamaksi uutiseksi, vaan siitä muotoutui yhteisesti jaettu elämys.

”Kun soitettiin Titanicin hymni, koski se kuulijoihin siinä määrin, että monen silmä vettyi.” (Kansalainen 22.5.1912.)

digi.kansalliskirjasto.fi, Helsingin kuvalehti 30.4.1912.
Howells, Richard 1999: The Myth of the Titanic.
digi.kansalliskirjasto.fi, Kansalainen 22.5.1912.
digi.kansalliskirjasto.fi, Karjala 18.5.1912.
Koskenniemi, V. A. 1913: Hiilivalkea ynnä muita runoja.
digi.kansalliskirjasto.fi, Kotimaa 29.4.1912.
digi.kansalliskirjasto.fi, Kyminlaakso 1.5.1912.
digi.kansalliskirjasto.fi, Laatokka 11.5.1912.
Leino, Eino 1912: Tähtitarha.
digi.kansalliskirjasto.fi, Maakansa 27.4.1912.
Pohjanpää, Lauri 1929: Lähemmäs, Jumala, sua. Puheita nuorisolle.
digi.kansalliskirjasto.fi, Tornion lehti 8.5.1912.
Väinölä, Tauno 2008: Virsikirjamme virret.