Tosikoille ja yllytyshulluille

”Valehellahan ei saisi koskaan, mutta on sellaisia päiviä, jolloin vähän saa narrata eikä sitä pahakseen panna eli 1.4. aprilli päivä. Aprillia, syö silliä, ryyppä suola vettä päälle! Silloin narrattiin milloin mitäki kummaa katsoon, mutta ei niin vakavaa, että toinen ois säikähtäny tai saanu laakin,” on perinteenkerääjä Eino Linna todennut.

Pilailullakin on siis rajansa, vaikkei siitä aprillipäivänä suuttua saakaan. Ensimmäinen neljättä on siis kyse narraamisesta, puijaamisesta, kujeilemisesta, pilailusta, jossa tärkeintä on saada toinen katsomaan olematonta, uskomaan mahdotonta tai juoksemaan turhaan.  Epämääräinen kasvatuksellinen ajatus lienee ollut, ettei narratusta kasva yllytyshullua tai tosikkoa.

Aprillaus on ollut pääasiassa länsi- ja eteläeurooppalainen huvi. Suomeen aprillaaminen on levinnyt viimeistään 1700-luvulla, ainakin säätyläispiireihin, kartanoihin ja pappiloihin. Aprillaus lieneekin lasten, koululaisten ja työpaikkojen satunnaista ilonpitoa. Kalenterissa ei aprillipäivää ole, mutta vallankin lehdistö on pitänyt huolen, ettei asia unohdu.

Toimittaja, tietokirjailija Sakari Virkkunen (1925–2000) kyseli lehdistöltä aprillausuutisista vuonna 1970. Kansanrunousarkistossa oleva aineisto sisältää Virkkusen laatiman kyselyn, siihen saadut vastaukset sekä runsaasti lehtileikkeitä. Kysely on lähetetty liki 50 lehdelle, ja yllättävän moni toimitus on myös vastannut. Tiedustelussa kysellään lehden linjaa aprillaamiseen, miten kyseinen uutinen syntyy ja kuka sen tekee, voiko oikeita nimiä tekstissä käyttää jne. Liikuttavan yksimielisesti toimittajat tulevat tulokseen, ettei ainakaan urheilu-uutisissa saa aprillata, myöskään talouselämän ilkkuminen ei paljon naurattanut.

Toimittajat muistivat parhaiten 1947 Turun Sanomissa olleen uutisen: Alko myy vanhat karhuviinavarastonsa loppuun vanhalla hinnalla. Pullopulan takia pitäisi ostajalla kuitenkin olla oma astia mukana.  Turkulaiset olivat ottaneet uutisen kovin tosissaan ja vaelsivat toivorikkaina kaupungilla maitokannut mukanaan.

Muista sanomalehtien aprillipiloja olivat Tampereen asematorin kaivausten alta löytynyt Väinämöisen hauta ja kissaveron käyttöönotto (Aamulehti 1935 ja 1962), yliopiston perustaminen Hailuotoon (Kansan Tahto 1965), uutinen uudesta hiusvoiteesta, jonka ansiosta silloiselle pääministeri Kekkoselle oli kasvanut tuuhea tukka (Vaasa) sekä useiden lehtien ilmoitukset paikallisista oudoista eläinhavainnoista, ufoista tai merkkihenkilöiden yllätysvierailuista.

Lehdistö aprillaa toki edelleen: EU aikoo kieltää saunojen puulauteet (Keskisuomalainen 2001), Robert De Nirolta voi pyytää nimikirjoituksia Paavo Nurmen patsaalla (Alueuutiset 2001), Aki Kaurismäen elokuvalle Mies vailla menneisyyttä oltiin saamassa Oscar-palkinto yli kymmenen vuotta ehdokkuuden jälkeen (Episodi 2013), Paavi vierailee Turussa kesäkuussa (Aamuset 2013) ja Albiinokarhu hämmentää vaasalaisia (Ilkka 2013).

Brittien BBC aprillasi Panorama-televisio-ohjelmassa 1.4.1957. Spagettipuu on Italian ja Sveitsin rajaseuduilla kasvatettu puulaji, jonka sadonkorjuuta filmissä kauniisti kuvataan.  Puuntaimien kysyntä ja muu yleisöpalaute oli hyvin vilkasta.

”There’s nothing like homegrown spaghetti!”