SKS:n vastaajaverkosto esittäytyy: Jorma Aaltoselle mieluisia kirjoitusaiheita ovat mökkeily ja kasvit

Jyväskyläläinen eläkeläinen Jorma Aaltonen on vastannut jo kahdenkymmenen vuoden ajan säännöllisesti SKS:n muistitietokeruisiin. Hän kuuluu SKS:n arkiston vastaajaverkostoon yhdessä yli 400:n muun eri-ikäisen ja eri puolilta Suomea kotoisin olevan vastaajan kanssa. Kysyimme Aaltoselta hänen ajatuksiaan keruistamme.

Mikä sai Sinut vastaamaan arkistolle ensimmäisen kerran?

– Innokkaana kirjoituskilpailuihin osallistujana hain netistä sopivia kilpailuja, ja löysin Kotini -kirjoituskilpailun vuonna 2004. Kohta löysin toisenkin: Ei auta, sano nauta. Näin tutustuin SKS:n keruusivustoon ja otin sen kirjanmerkkilistalleni. Siitä lähtien olen seurannut jatkuvasti uusia aiheita antavaa sivustoa.

Mikä keruu on ollut Sinulle tärkein? Miksi?

– Luontoon ja kasveihin liittyvät asiat ovat minulle läheisiä. Erityisesti mökki ja kasvikokoelmani ovat aiheita, joista olen mielelläni kirjoitellut. Sellaisia keruita ovat olleet Mökillä, Tuoksua mintun ja ruusun sekä uusimpana Siirtolapuutarhassa ja viljelypalstalla. Tärkeitä aiheita ovat myös keruut, joissa saan tallettaa ajatuksia ja muistoja oman suvun historiasta.

Mitä toiveita tai palautetta haluaisit esittää keruista?  Jos saisit itse järjestää keruun, mitä se käsittelisi?

– Aiheet ovat olleet monipuolisia ja käsittelyvihjeet uusia näkökulmia herättäviä. Vaimoni menehtyi viime syksynä. Hänen kuolemansa jälkeen tuli mieleeni asioita, joita en muista olleen keruuaiheina. Olin vuosia omaishoitajana, ja sen myötä kirjoittelin aiheesta useamman jutun omana surutyönäni.  Aihetta kannattaisi käsitellä laajemminkin. Toinen tässä elämäntilanteessa herännyt aihe on läheisen näkökulma palliatiiviseen- ja saattohoitoon. Minulla on asioista ja yhteistyöstä pelkästään hyviä kokemuksia. Valitettavasti olen nyt kuullut monta outoa näkemystä terveyskeskuksen saattohoidosta.

Kenet (elävän, kuolleen tai vaikka kuvitteellisen hahmon) haluaisit tavata? Miksi? Mitä tekisitte yhdessä?

– Olisi hienoa tavata fiktiivisten tarinoitteni päähenkilö Marjo. Tarinoissani olen kertonut täysorvon tytön selviytymistarinan. Nyt olen jo niin pitkällä, että hänen tuhkansa on lapsuuden kodin metsässä ison kiven vieressä. Olisi hienoa istuskella hänen rinnallaan ikivanhan rantasaunan seinustalla. Edessämme avara järvi ja aurinko laskemassa. Juttelumme kulkisi omien elämäntarinoitten lisäksi kirjallisuuden ja luonnon parissa. Tietysti kysyisin myös hänen lapsuuden kotinsa kotitontun voinnista ja seikkailuista.

Mikä tuottaa sinulle iloa?

– Leskipapasta huolehtivat tyttäret ja heidän lapsensa. Joulun alla sain viestin: tee lauantaiksi piparitaikinaa. Ja lauantaina ovellani oli neljä naista. Siinä syntyi pipareita ja torttuja. Toinen kovasti odottamani asia on mökkikesä. Olen aina viihtynyt kasvikokoelmani parissa. Nyt minulla on omaa aikaa ja toivottavasti osaan käyttää oikein uuden vapauden.