Suomalainen Jeesus

Siis mitäh??? Eiks Jeesus ookkaan suomalainen?

Tokaluokkalaisen sukulaistyttöni hämmästys oli suuri, kun uskonnonkokeeseen kertaamista seuranneena tulin kysäisseeksi, tiesikö hän, mitä kieltä Jeesus mahtoi itse puhua.

Opettaja oli mitä ilmeisimmin onnistunut ainakin yhdessä asiassa: opetettavan asian kotouttamisessa. Kahdeksanvuotiaalle ei ollut tullut mieleenkään, että Jeesus olisi sandaaleissaan tepastellut jossakin muualla kuin muinaisen Suomen oliivilehdoissa.

Kristillisen sanoman kotoutustoimilla on pitkät perinteet. Jotta toisessa ajassa ja toisissa maisemissa muotoillut opetukset tulisivat ymmärretyiksi, ne on pitänyt sopeuttaa uusiin ympäristöihin, yhä uudestaan. Kirkkotaide on yksi koeteltu keino sanoman kotouttamiseen – keino, jota on käytetty jokseenkin yhtä kauan kuin kristillisiä kuvia on tehty.

Esimerkkejä löytää helposti eri puolilta Suomea. Sanon tämän kokemuksesta, sillä kesälomaharrastuksiini on kuulunut muutamien vuosien ajan kirkollisten kotouttamistoimien bongailu. Kiitettävän laaja Tiekirkko-verkosto on tarjonnut harrastukselle oivat puitteet, ja kesälomareissujen varrelle onkin osunut monia helmiä. Esimerkiksi sellaisia kuin Haukiputaan kirkko, johon 1700-luvun tunnetuin suomalainen kirkkomaalari Mikael Toppelius toteutti suomalaisittain harvinaisen laajan kuvaohjelman. Toppelius puki kylväjävertauksen maamiehen oman aikansa vaatteisiin, profeetta Eliaan tuohivirsuihin ja itämaan tietäjän saamelaispukuun – myös toiseus esitettiin näin tuttuna toiseutena.

Alvar Cawén maalasi puolestaan 1920-luvun lopulla Mäntän kirkkoon alttaritaulun Neitsyt Mariasta sylissään Jeesus-lapsi. Tulos on yhtä aikaa kristillinen ja kansallisromanttinen: maisema ja lampaat ovat aitoja mänttäläisiä, samoin malleina toimineet Joenniemen kartanon karjakko ja hänen tyttärensä. Kyseinen Jeesus-lapsi asuu kirkon oppaan mukaan Mäntässä edelleen.

Mieleen on jäänyt myös Iin Haminan vuonna 1950 vihityn kirkon alttaritaulu, johon Eero Nelimarkka on kuvannut Jeesuksen saarnaamassa Genesaretinjärvellä – kuulijakunnan joukosta voi vaivatta tunnistaa mietteliäitä iiläisiä kalastajia. Sotkamon kirkossa taas eteen avautuu Lauri Välkkeen 1950-luvun puolivälissä maalaama alttariseinä aiheenaan Kristuksen taivaaseen astuminen. Öljymäen rinteiden profiilit vievät ajatukset oitis Vuokatin vaaramaisemiin.

Joissain tapauksissa koko alttaritaulun aihe on kotoutettu, jolloin samastumisen kohde tarjoillaan kirkkokansalle suoraakin suoremmin. Näin on esimerkiksi Inarin saamelaiskirkossa, jossa Väinö Saikon maalaamassa alttaritaulussa Kristus ilmestyy vaeltavalle saamelaisperheelle.

Päräyttävimmän kokemuksen kaikista on kuitenkin tarjonnut Toivakan kirkko. 1800-luvun loppupuolen uusgotiikkaa edustava puinen pitkäkirkko sai 1970-luvulla kattoonsa Pellervo Lukumiehen poptaiteen hengessä tehdyn kuvaohjelman. Monen paikkakuntalaisen oli aikoinaan vaikea sulattaa trumpettilahkeista hippi-Jeesusta siivekkäine kenkineen, saati Pietaria ”avainlapsena” taivaan valtakunnan avaimet kaulassaan. Katosta löytyy myös tietääkseni ainoa suomalaiseen kirkkoon päätynyt romanienkeli.

Kirkon vieraskirjan selailun perusteella maalaukset jakavat edelleen jyrkästi mielipiteitä. Pitemmässä historiallisessa katsannossa 1970-luvun estetiikka ei kuitenkaan ole kristillisen sanoman välittäjänä yhtään sen kummempi tai sopimattomampi kuin keskiajan flaamilainen kaupunkimaisema, 1700-luvun pohjalainen pellonpiennar tai 1800-luvun suomalaiskansallinen korpimaisema. Itselleni Toivakan kirkossa on kuitenkin jotain aivan erityistä, nimittäin ainoa kohtaamani enkeli-kaima. Viestiä tyhjästä haudasta tuo enkeli nimeltä Kati Josefiina – seitkytluvun kuteissa, totta kai.

Enkeli Kati Josefiina. Kuva: Kati Mikkola

Kati Mikkola

Työskentelen SKS:n viestintäjohtajana. Olen uskontotieteestä väitellyt filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston folkloristiikan dosentti. Tutkimuksissani olen tarkastellut muun muassa arkistojen kokoelmapolitiikkaa ja itseoppineita kansanperinteen kerääjiä sekä modernisaatiota, uskonnollisuuden muutosta ja isänmaallisuutta eliitin ja kansan näkökulmista.

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

Kati Mikkolan blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

28.3.2024 - Blogi

Munia, synkistelyä ja aurinkoa – pääsiäistä silloin ja nyt

Asiakas tutustumassa arkistoaineistoihin. Edessään avoin arkistokotelo ja sen sisällä käsin kirjoitettuja aineistoja nipuissa.
25.3.2024 - Uutiset

SKS:n arkiston Joensuun toimipiste suljettu 23.4. saakka

22.3.2024 - Uutiset

Hae vierailevaksi tutkijaksi SKS:aan tai Tarton residenssiin