Arkistopedagogiikkaa verkossa

Kun ihminen puhuu, hän puhuu hetkeen. Mutta kun hän kirjoittaa, hän kirjoittaa ikuisuuteen.” Näin totesi kirjailija Leena Krohn taannoisessa Gloria-lehden haastattelussa (huhtikuu 2018). Krohn kuvasi kirjailijan työtä ja sitä, miten kirjallisuus sitoo ihmisiä yhteen vuosisatojen ylitse ja lävitse. Sama pätee kuitenkin myös arkistoon.

Kuka tahansa voi jättää tulevaisuuden ihmisille ajatuksensa ja kokemuksensa osallistumalla arkistojen keruisiin. Yhtä lailla kuka tahansa voi tavoittaa menneiden aikojen ihmisten tunnot tutustumalla arkistojen kokoelmiin. Aikana ennen helppoa ja halpaa äänitysteknologiaa nimenomaan muste ja paperi toimivat siltana menneistä nykyisyyksistä tuleviin nykyisyyksiin.

Arkistojen aarteista tietää kuitenkin liian harva. Tämä on yksi syy siihen, miksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa on viime vuosina ryhdytty aktiivisesti kehittämään arkistopedagogiikkaa ja ideoimaan uusia yleisötyön muotoja. Työhön on osaltaan innostanut perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet, joissa kouluja kannustetaan etsimään yhteistyökumppaneita ja oppimisympäristöjä koulun seinien ulkopuolelta.

SKS:n yleisötyössä arkistopedagogiikkaa toteutetaan pääasiassa kahdella tavalla: järjestämällä työpajoja ja vierailuja arkistossa sekä tarjoamalla avoimia digitaalisia oppimisaineistoja ja -ympäristöjä. Alkuperäisten arkistoaineistojen näkeminen ja tutkiminen paikan päällä on elämys, mutta käytännössä löytöretki arkistoon voi olla monelle koululle hankala toteuttaa. Tämänkin vuoksi on tärkeää kehittää myös sellaista arkistopedagogiikkaa, jossa ajan ja paikan rajoitteet eivät estä arkistoihin tutustumista.

SKS:n arkistopedagogiikassa on kaksi kärkeä: harjaannuttaa tulkitsemaan erilaisia arkistodokumentteja ja rohkaista tuottamaan itse arkistoaineistoa. Nämä molemmat onnistuvat nykyään myös verkossa!

Tulkinnan taitoja voi kehittää esimerkiksi suomalaisen kulttuurin kirjallistumista valottavalla Kynällä kyntäjät -oppimisaineistolla, jonka syntyprosessista Kaisa Kauranen kertoi vastikään blogikirjoituksessaan.

Kynällä kyntäjät sisältää kansankirjoittajien elämäntarinoiden, tekstilajien esittelyjen sekä käsikirjoituskuvien ja niiden puhtaaksikirjoitusten lisäksi yli 300 oppimistehtävää, jotka on räätälöity äidinkielen ja kirjallisuuden, historian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen tarpeisiin. Tehtävät ohjaavat tarkastelemaan vanhoja tekstejä, valokuvia ja äänitteitä sekä jäsentämään niitä osaksi laajempia ilmiöitä ja kehityskulkuja. Tehtävissä on haluttu ruokkia myös mielikuvitusta ja eläytymiskykyä sekä kannustaa omien tietojen, tunteiden ja oppimisen pohtimiseen uusien näkökulmien löytämiseksi. Vastaavia oppimisaineistoja eri teemoista on luvassa tulevaisuudessa lisää.

Tuottamisen taitoja voi puolestaan kehittää SKS:n ylläpitämässä Muistikko-palvelussa, josta esimerkiksi Juha Nirkko ja Sirkka-Liisa Mettomäki ovat kirjoittaneet blogissaan.

Muistikkoon voi tallentaa omia muistojaan ja kokemuksiaan teksteinä, kuvina ja linkkeinä, ja sijoittaa ne tiettyyn paikkaan maailmankartalla. Lisäksi Muistikossa pääsee lukemaan ja katsomaan muiden muistoja. Keruualustan monikäyttöisyyttä opetuksessa lisää se, että se on toteutettu kuudella kielellä: suomen lisäksi arabiaksi, englanniksi, pohjoissaameksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Muistikko on jo osoittautunut toimivaksi arkistopedagogiseksi välineeksi ja sen kehittämistä jatketaan.

Arkistopedagogiikka on luonteva osa koulujen kulttuuriperintökasvatusta, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kulttuuristen taitojen kehittymistä, aktiivista osallistumista ja kokemusta osallisuudesta. SKS:ssa on tiedostettu, että oppimisaineistot on syytä sitoa opetussuunnitelmien tavoitteisiin ja eri oppiaineiden sisältöihin, jotta niille olisi kouluissa todellista käyttöä. Samasta syystä aineistoista on pyritty tekemään myös mahdollisimman joustavia ja monikäyttöisiä. Niiden on syytä taipua käytettäviksi niin yksittäisessä oppimistehtävässä oppitunnilla kuin laajassa – parhaimmillaan arkiston kanssa yhteistyössä rakennetussa ja eri oppiaineita eheyttävässä – oppimiskokonaisuudessa.

Tulkinnan ja tuottamisen taitojen harjaannuttaminen palvelee myös kolmatta tavoitetta, arkistotietoisuuden lisäämistä. Miksi arkistoja ylipäätään on? Miten arkistokokoelmat muodostuvat? Mitä ovat arkiston hiljaisuudet ja mitä ne merkitsevät? Nämä kysymykset kytkevät arkistopedagogiikan yhä tärkeämmäksi käyneeseen kansalaistaitoon: ymmärrykseen siitä, miten tietoa tuotetaan ja miten omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, millaista tietoa meillä on käytettävissä nyt ja tulevaisuudessa.