Anna hevosen murehtia…
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0
…sillä on isompi pää – kuuluu hyvä vanha sanonta. Se on erityisen hyvä siksi, että perinnemuistiinpanojen valossa hevonen ei juurikaan murehdi. Se on vakaa, rauhallinen ja luotettava. Huonoimmillaankin vain vikuroiva tai äksy. Murhemieltä hevonen ei kuitenkaan taida kantaa, vaan pelkästään muita ihmisen sille sälyttämiä taakkoja.
Mutta ei ole ihme, että hevoselle yritetään sälyttää erilaisia ihmisten murheita, itkuakin. Se on ihmisen uskollinen kumppani, jonka vaistoihin, uskolliseen luonteeseen ja lujaan voimaan voi luottaa:
Eräs torpanpoika kosi erään kartanon tytärtä ja kun hän käänsi sinne kartanoon, niin hevonen ei mennyt, mutta hyppi pystyyn. Mutta kun hän käänsi toista tietä, niin hevonen meni kuin päivänen.
Ja kun hän sitte sai kuulla, niin sen toisen tien vieressä oli pahantekijöitä, jotka olisivat voineet vaikka hänet tappaa. Ja se hevonen näki ne jo, vaikka väliä oli monta kilometriä. Ja se on varmasti totta.
Sääksmäki. Tuominiemi, Liina KT 57:5.1938.
Hevosen voimat on aina otettu kiitollisuudella vastaan. Eläinten ystävän mieltä lämmittää ajatus, että vetoeläimen hommiin valikoituminen oli hevosen oma päätös, vaikka ehkä hieman vastahakoinen:
Kun ihminen valikoi alussa vetoeläintä, kutsui se monet eläimet luokseen ja sanoi: minä tarvitsen vetoeläimen, joka vetää kuormia ja auraa. Kuka teistä rupijaa vetoeläimeksi?
Eläimet olivat hiljaa pitkän aikaa. Lopuksi tuli lammas tarjolle. Hevonen katsoi pitkään lammasta ja sanoi: Märehihhän sinä! Kyllä minä vejän. Siitä lähtien on hevonen ollut ihmisen vetoeläimenä.
Haapavesi. Haanpää, J.V. 2.1937.
Mutta miten on tämä uljas ja hieno eläin saanut alkunsa?
Muut eläimet olivat jo kaikki täällä maailmassa, mutta hevonen oli vielä taivaassa ja pyhä Ilja ajeli sillä siellä. Mutta miten lieneekin pyhä Ilja ollut niin varomatoin, että ajoi aivan tien reunalla, josta kärrit kaatuivat ja vierivät jyristen alas maailmaan ja kärrien mukana vieri myöskin hevonen alas, pitkin taivahan rantaa ja silloin vasta ihmiset saivat hevosen.
Salmi. Mannonen, Ulla 1136.1936.
Hevosen loi Mooses. Silloin kun Mooses tappoi miehen piti hänen päästä heti karkuun. Mutta kun hän ei olisi voinut hietikolla päästä omilla jaloillaan karkuun, loi hän hevosen jolla pakeni pois nopeasti.
Sortavala. Moilanen. M. 2301.1937.
Taivaalliselle alkuperälle on omat kannattajansa, vaikka – kuten aina ihmisten kesken – tästäkin löytyy vastakkaisia näkemyksiä:
Kun hevosta piiskataan ja kirotaan, on vanhalla kansalla se käsitys että hevosen sisässä asuu piru ja siksi ei sen lihaa syödä. Samoin ei ennen käytetty liioin samasta syystä hevosen nahkaa, sillä nahkan sisässäkin luultiin pirun asuvan.
Sortavala. Matti Moilanen 2155.1936. Kertoi Helena Rausku 81v.
Sudenkorentoa sanotaan ”pirunhevoseksi.” Se menee hevosen ihoon ja puraisee niin lujaa, että hevonen hirnahtaa ja kansa sano, että hevonen sanoi: ”Piruhevonen.”
Uusikaupunki. T.Salokannel KRK 65.1935
Piru yritti luoda ihmistä jumalan mukaan, mutta se ei saanut syntymään ihmistä vaan siitä tuli hevonen välttämätön luonto kappale ihmisille.
Koskenpää. Rauni Pekkala KRK 64:67.1935.
Sovittelevassa käsityksessä hevosen alkuperän takana on voinut olla molemmat osapuolet:
Hevone o piru luoma, sen takkii sitä ei syyvä, tattarilaiset vaan syyvät. Piru o antant synny, alu, mut Jumala on antant henge.
UusikirkkoVl. Samuli Paulaharju a)140.1904. Kertoi Mari Haapanen, 61v.
Kenties merkittävän alkuperänsä vuoksi hevonen on päässyt myös piireihin ja se on ollut mukana kaikenlaisissa maailman melskeissä ja tavannut ihmiskunnan merkkihenkilöitäkin. Valitettavasti hevonen ei ole osannut käyttää tapaamisia edukseen ja on siksi epäonnekseen saanut siinä samalla itselleen loppumattoman ruokahalun:
Hevonen on sanottu ruvenneen aenaa syömään siitä syystä kun Henrikki piispa oli kerran tahtonna muuvatta talonpoikaa ihtejään kyyvihtemmään jotta hällä on muka oekeen kiire. Talonpoeka oli sanona jotta hevonen on syömässä parraillaan, en minä lähe ennenkun se on syöny, niin piispa on sen kironnu silloin ja sanonna jotta syököön aena.
Paltamo. Keränen, Selma 339.1937.
Jeesuksen kulkiessa Golgatalla ja kantaessa raskasta ristiään tuli hevonen häntä vastaan. Jeesus sanoi hänelle: Kanna minun ristiäni, sillä se on minulle ylen raskas, mutta hevonen vastasi: En minä jouda, minun täytyy syödä. Jeesus sanoi hänelle: ”Syö sitten aina”. Ja hevonen on sellainen, että se voi syödä aina.
Vihti. Fanny Ekström KT:228.176.1939. Kertoi Johan Ekström, s.1867.
Olipa hevosen alkuperä missä tahansa ja tulivatpa sen ominaisuudet keneltä tahansa, niin valtavan vaikutuksen se on tehnyt ihmisten elämään. Monelle hevosen omistaminen on ollut tärkeää ja joillekin se on ollut jopa elinehto:
Hevonen se on joka juopolle rahaa tienaa.
Oulu. M.Putaala 795.1936.
Oma hevonen on ollut yhtä tärkeä kuin oma vaimo:
Hevosessa mieheh henki, akassa koko elämä.
Kangasniemi. Oskari Kuitunen 237.1923. Kertoi räät. Vilppu Kuitunen, 62v.
Kaikki hevosen ja naisen rinnastukset eivät ole positiivisia ja kertovat myös ikäviä asioita hevosen omistajan asenteista:
Hevosta ja akkaa älä takkaa.
Antrea. T.Jantunen VK 28:56:1911.
Hevosen hiki ja akkain itku on jokapäiväistä.
Kuusamo. Elma Vähä-Muotia KRK 242:1135:1935. Kertoi Tiina Talmivaara. S.1899.
Hevoistansa hullu kiitti, mieletön miniäänsä, epätieto tyttöänsä.
Pyhäjärvi. Hämeenlinnan alakansakouluseminaari 22252. 1943. Kertoi Venla Saksman 58v.
Joka on hevoselleen herja, se on valski vaimolleenkin.
Rantasalmi. Kuopion lyseon toverikunta XX: 42.1886.
Onneksi on hevonenkin ollut hyvä suustaan ja osannut heittää vastaherjan jos toisenkin ja kommentoida ainakin ruokahuollon hitautta:
Hevonen sanoo: ”Hö höystä!” (silppuja jauhattaa)
Peräseinäjoki. Ågren, Aula 37.1938.
Hevosta hoitamaan kun menee myöhään aamulla, niin se hörähtää ja haukkuu höperöksi.
Turtola. Paulaharju 24135.1933.
Muutenkin hevoset ovat osanneet jutella kaikenlaista ja kommentoida saamaansa kohtelua:
Kengittäjälleen:
Jos mie voisin, niin hampainein mie repisin siikasen pois jalastain juurin jäärin.
Artjärvi. Anttila, Hj. 4.1892.
Hevonen on ollut tärkeä eläin koko talon hyvinvoinnille, eikä sitä ole saanut kohdella huonosti. Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta joistakin asioista on katsottu hyväksi muistutella:
Ei se hevonen juokse jolla aina ajetaan.
Jämsä. Nieminen, Kalle 2325.1937.
Hevosta ei saa lyödä suitsilla silloin kun sen päästää laitumelle, se tulee siitä pahaksi kiinni antamaan.
Lahti < Sysmä. Ekman, E.J. 290.1937.
On ollut tärkeätä, että hevonen ja muut kotieläimet ovat sitoutuneet omistajaansa ja viihtyneet kotonaan. Vapaasti kulkevia eläimiä on erilaisten taikojen avulla loitsittu kotiin palaaviksi ja karkaamattomiksi. Hevoset kulkivat laitumen ulkopuolella yleensä vain ohjastettuna, mutta oli eduksi, että hevonen tallusteli itse kotiin, jos ajomies nukahti. Ison ja vahvan eläimen oli suotavaa myös tunnistaa omistajansa, että sen käsittely olisi helpompaa:
Jos hevosen osti, sai sen tutustumaan isäntäänsä, kun isäntä silloin tällöin heitti takkinsa sen selkään.
Mouhijärvi. Heinäkoski, Aili 308.1937.
Hevosesta on siis ollut paljon hyötyä sen omistajalle, mutta joskus pelkkä hevosen kohtaaminen on enteillyt hyvää myös ohikulkijoille:
Jos mies tulee hevosen kanssa vastaan pyynnille mennessä, on se hyvä enne.
Lahti < Sysmä. Ekman, E.J. 146.1937.
Tosin hieman ristiriitaisesti hyväjalkainen ja reipas hevonen enteilee talon tyttärille pitkää odotusta ennen miehelään pääsemistä:
Jos talossa oli tyttäriä, niin joulukirkolta tultua tehtiin seuraava taika.
Kun kirkkohevonen riisuttiin, niin tallin eteen maahan pantiin korento poikittain pitkälleen ja hevonen talutettiin korennon yli talliin. Jos hevosen jalka korennon yli astuessaan kolahti korentoon, niin talon naimisiinmenovuorossa oleva tytär pääsi ensi vuotena naimisiin. Jos taas hevosen jalka ei koskettanut korentoa, ei tyttö vielä ensi vuonna päässyt naimisiin. – Jos hevosen jalka oli koskettanut korentoa, niin tyttö näki ensi yönä unessaan tulevan sulhasensa.
Sortavala. Hyvärinen, Juho 1225.1937.
Tässä on vain päällisin puolin vilkaistu SKS:n arkiston perinnelajikortistoon tallennettuihin näkemyksiin hevosista. Samalla olemme saaneet kurkistaa hieman myös ihmisten asenteisiin muita ihmisiä ja kansoja kohtaan. Näky ei ole meitä mairitteleva, vaan olemme aiemminkin katselleet kanssaihmisiämme vähintäänkin lievän epäluulon ja stereotypioiden vallassa.
Perinnelajikortistojen aineistoja henkilökohtaisemman ja elämänläheisemmän kuvan ihmisten ja hevosten välisestä suhteesta saa muistitietokeruista. Omakohtaisissa tarinoissa on lämpöä, huumoria, tuskastumistakin, mutta erityisesti kiitollisuutta. Hevonen on ollut kuin elämänlanka, jonka avulla on saatu elanto maa- ja metsätöissä. Hevonen on kirjaimellisestikin pelastanut henkiä kuljettamalla sota-aikaan rintamalle tarvikkeita ja rintamalta haavoittuneita. Monille toiminta hevosharrastuksen parissa on toiminut porttina merkityksellisempään elämään – on saatu rinnalla kulkijaksi tämä uljas eläin.
Sodassa palvellut hevonen palaa kotiin loppuun ajettuna:
”Ei ollut entistä korkeaa kaulaa, ei kotiintulon hurmaa, laimeaa oli ravi kiesien perässä. Veimme sen talliin tarkaten, milloin rehahtaa tuntemisen riemu… Kiltti oli hiljaa. Vähinerin alkoi toipuminen. Vähitellen kohosi pää korkeammalle ja komea olemus hiljakseen palaili…. lukemattomat sirpaleen arvet muistuttivat Kiltin sotaretkestä. Myös äkilliset kaatumiskohtaukset kuorman edessä puhuivat omaa kieltään. Tykkihevosena ”siellä jossain” sanotaan Kiltin olleen. Se ei kirjoittanut yhtään kirjettä. Ämpärinsäkin oli matkalla hukannut.”
Alikoski, Aune. Hevoset sodassa 1.1975
Käytetyt lainaukset on poimittu seuraavista perinnelajikortistoista: Eläinperinne, Kansanlääkintä, Luonnonäänten jäljittelyt, Sananparret ja Syntytarinat.
Vuonna 1975 kerättiin muistitietoa otsikolla ”Hevoset sodassa 1939–1944”. Keruuseen tuli 168 vastausta, yhteensä 916 sivua. Hevostarinakeruuseen vuonna 2003 vastasi 146 henkilöä. Vuosina 2014–2015 järjestettiin keruu ”Kissa, koira, hevonen – eläin perheenjäsenenä”. Edellä mainittujen keruiden aineistot ovat vapaasti asiakkaiden käytettävissä. Otahan etukäteen yhteyttä arkiston asiakaspalveluun: arkisto@finlit.fi
Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!