Terve kuin pukki
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0
Alkuperäinen otsikko: Keituri Vesisaaren tiellä.
Edellisessä blogissani höpisin kaikkea puolivillaista lampaasta, mutta ei pidä unohtaa vuohiakaan. Siinä missä lammas esitetään kansanperinteessä myönteisessä valossa, vuohesta puhutaan ihan toiseen sävyyn ja se rinnastetaan ihmisyhteisön syrjäkarein katsomiin henkilöihin.
Ei ole vuahi elläin, eikä harakka lintu, eikä piika ihminen.
Alastaro. Vihervaara, E. 1654.1911.
Harvoin vuohta kehutaan, miniää ei milloinkaan.
Ähtäri. Ähtärin Peränteen NS. 371.1949.
Väheksyntä tuntuu epäreilulta, sillä onhan vuohi tuottanut osansa ihmisten ravinnosta. Vielä erikoisemmalta väheksyntä tuntuu, kun tiedämme, kuinka yllättäviä ja hyödyllisiä ominaisuuksia vuohella on ollut.
Kun paimenen aina täytyi olla karjan kanssa, tuuli taikka satoi, niin aika joskus tuntui pitkältä. Silloin vuohen silmästä katsottiin puolta päivää. Se on puolipäivän aikaan vaan pieni viiru keskellä. Pilvisenäkin päivänä tiesi siitä puolenpäivän.
Kuhmoinen. Pajunen, Anna. KT 53:100.1936.
Kutun silmästä katsoivat paimenet kellon aikaa. Iltapäivällä nim. kutun silmän keskellä oleva musta pyöryväinen muuttuu pitkämäiseksi.
Mouhijärvi<Kiikoinen. Heinäkoski, Aili 450.1937.
Vuohi on ollut myös juttelevainen eläin. Erityisen mielellään se tuntuu huutelevan miehille.
Ukkovainoo kerto, että hiän ol kerran palohalameella viertämässä, ja siellä ol lampaita ja kiloloita [kilejä?], niin tul hukka ja otti siitä pukin selekääsä ja läks viemään. Pukki tarttukii sarvistaan aitaan, ja pukki ol toisella puolella ja hukka toisella puolella ja se huus se pukki, että ”Mieeheet!”. Silloin hiän juoks ja palopuulla löi sitä hukkaa, niin se läks karkuun.
Kerimäki. Hautala, Jouko 593.1938.
Vuohet huutavat saaressa ohi kulkeville: ”miehet, minnekkä määttä (menette).”
Saarijärvi, Lilius, Lilli 166.1888.
Muistiinpanon mukaan tämä pukki oli tottunut siihen, että sille tuodaan tupakkaa. Ei siis savukkeita, vaan kotona kasvatettuja tupakanlehtiä.
Pukki huutaa saaren kallijolla: ”Miehet, miehet, tuokaa tupakkaa!” Haikealla äänenpainolla.
Karttula. Kolehmainen, Ville KRK.101:76.1935.
Vuohen luonteesta en löytänyt kortistoista juurikaan merkintöjä, mutta yksi syntytarina osoittaa sillä olevan taipumusta ahneuteen.
Miksi pässin munat on luonnottoman suuret. Luomispäivänä pässi hätäili ja kiirehti munakopalle. Sielä oli mm. elefantin munat. Niin pässi ottikin ne ihtelleen ja sano, että nuohan ne joltakin näyttää. Ja nyt ne on ijän päivän pässiparan kannettavana, elefantin päästessä kokoonsa verraten pienillä munilla.
Ähtäri. Oikari, Anna 210.1937.
Silti on erittäin mukavaa, että pukin itseluottamus nojaa ihan muihin ominaisuuksiin.
Luottaa ku pukki suurii sarviisa.
Punkaharju. Makkonen, Veikko. KT 56:299.1937.
Vaikkei naaraspuolisilla vuohilla ole välttämättä yhtä komeita sarvia voivat ne onneksi luottaa neuvokkuuteensa. Etenkin, jos täytyy pelastaa hukkaan joutuneita kilejä.
Susi ja seitsemän kiliä (händikas i siitšeme kozast).
Eli seitsemän pientä vuohta, kahdeksas oli suuri vuohi (koza). Suuri vuohi läksi metsään pienille vuohille ruokaa hakemaan. Heidän lähellään eli susi. Kerran susi tuli ja sanoi: ”Kilit, lapsukaiset, avatkaa äidille ovi! Äiti tulee ja tuo teille maitoa.” Lapset eivät avanneet. Susi suuttui ja läksi – – luo (kuznets) sanoi: ”kuznets, kuznets, tee minulle hyvä kieli!” Tämä pelästyi ja teki. Taas susi tuli kilien luo, sanoi: ”Kilit, lapsukaiset, avatkaa äidille ovi, äiti tulee, teille maitoa tuo.” Kilit sanoivat: ”Näytä jalkasi!” Susi näytti. Hänellä oli musta jalka, mutta vuohella valkea. Susi läksi kylään. Eräällä akalla oli uuni lämpiämässä. Meni susi ja taikinaan sotki jalkansa, sanoi: ”Akka, voitele minun jalkani tai minä sinut syön!” Akka pelästyi ja voiteli jalan valkealla jauholla. Taas susi läksi kilien luo ja sanoi: ”Kilit, lapset, avatkaa ovi!” Kilit tahtoivat nähdä jalan ja se oli valkoinen. Silloin he avasivat oven ja susi söi heidät kaikki. Mutta kaikkein pienin piiloutui uuniin. Tuli äiti kotiin, itki, itki ja sanoi: ”Ken on ollut minun pirtissäni, ken on talossani vieraillut?” Äiti avasi uunin ja löysi sieltä. Äiti otti korin, neulan ja sakset. Joen luona pirtissä tuli paloi, susi uunin edessä makaa. Vuohi häneltä vatsan auki leikkasi ja sieltä kaikki kilit hyppäsivät ulos. Äiti ompeli vatsaan kiviä. Kun susi lähti juomaan, kivet vatsasta putosivat ja menivät jokeen. Kilit ja äitivuohi läksivät kotiin ja elävät hyvin edelleen.
Soutjärvi. Sääski, Sylvi 3124.1943. – Alli Sabarin, s. 1932 Štšelegissä.
Sen sijaan kilit eivät edellisessäkään sadussa olleet kovin nohevia. Siksipä niiden määkimisestä ei tarvitse sen suuremmin hätääntyä, sillä niiden arvostelukyky on mitä on. Kun taas kilejä vahtivan pukin reaktiot kannattaa ottaa tosissaan. Tämäkin on suora analogia ihmisten maailmaan, missä lasten puheille ei juurikaan ole annettu painoarvoa, mutta aikuisen miehen sanaa on jo kannattanut kuunnella.
Mitäs siit on kilin kiketyksestä, kun ei pukki piätään kiännäle.
Ilomantsi. Mekri, Ora. KRK 164.414.1965.
Kaikesta päätellen vuohi on aivan kelpo eläin. Oheisten E. Nikkilän ottamien kuvien perusteella se on myös oppivainen ja suloinen eläin. Eikä vuoheen verratuksi tuleminen ole muutoinkaan aina huono asia.
Terveestä ihmisestä tai elukasta sanotaan: Seo terve, ku pukki.
Kangasniemi. Tiihonen, Yrjö. KT 83:107.1938.
Käytetyt lainaukset on poimittu SKS:n arkiston perinnelajikortistoista.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto on kaikille avoin arkisto ja perinnelajikortistot ovat vapaasti asiakkaiden käytettävissä. Otahan yhteyttä arkiston asiakaspalveluun: arkisto@finlit.fi
Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!