Kaipaatko loitsua?

Perinteet muuttuvat, se on osoitus niiden elinvoimasta. Sadut eivät aikoinaan olleet lapsille tarkoitettuja, vaan aikuisten keskinäistä perinnettä. Sopivia kerrontatilanteita ja -paikkoja olivat esimerkiksi iltapuhteet talvisaikaan, jolloin tehtiin samalla käsitöitä ja puhdetöitä. Sadunkerronta elävänä instituutiona hävisi Suomessa vähitellen 1800-luvun kuluessa. Karjalassa, Savossa ja itäisillä lähialueilla ovat sekä ortodoksit että luterilaiset herättäneet palmusunnuntaina perheenjäseniä, sukulaisia, kummeja ja naapureita virpomalla. Virpominen toimi siunauksena, hyvän terveyden toivotuksena ja pahan karkottajana. Viime vuosikymmeninä itäinen virpominen on taajamissa alkanut sekoittua läntiseen pääsiäislauantain lastenperinteeseen: pikkunoitina kiertelyyn.

Perinneilmiöiden muuntuminen ja moninaisuus näkyy hyvin välityskanaviensa kautta: lehdistö, tv ja eritoten netti. Lyhytkin vilkaisu sosiaalisen median syövereihin tuottaa ison perinnesadon, jossa on jokaiselle jotakin. Murheelliset voivat kokoontua itkuvirsiryhmiin käsittelemään surujaan äänelläitkennän avulla, toisaalla voi harjoittaa kalevalaista jäsenkorjausta, kuppausta tai erilaisia rentouttavia yrttihoitoja. Voi lähteä maahisten ja metsänhaltijoiden poluille samoilemaan ja ottamaan yhteyksiä metsänhenkiin. Voi liittyä suomiuskoisten ryhmään ja viettää vaikkapa omia juhlia: talvennapaa, helaa tai karhunpäivää. Tai kouluttautua samaaniksi alan retriiteissä.

Erityisen suosittuja tuntuvat olevan erilaiset yliluonnolliseen kurkottavat huvitukset. Helsingin kaupungin liikennelaitos tarjoaa kaupunkiloman tärppinä ”Helsingin kummalliset kummitukset” -nimistä ajelua.

Reitiltä löytyvät ilahduttavasti sekä Kruununhaan kummitus että Kruununhaan harmaa nainen – jostain syystä Kruununhaan haamulinnaksikin mainittu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vanha talo retkeltä puuttuu.

Myös jännittävännimiset ammatinharjoittajat ovat löytäneet väylän toiminnalleen: tarjolla on kummituspalvelua, yliaistillisuuden kartoittamista, positiivisen energian välittämistä, bioenergiakenttien, maasäteilyn tai vesisuonien etsijöitä sekä pahan silmän aiheuttamien vahinkojen korjaajia. Uusi vuosi vastaanotettiin valtakunnallisesti Helsingin Senaatintorilla mentalisti Noora Karman taikojen myötä.

Yleisradion Olotila-sivusto on ”hyvinvointiin ja elämäntapaan liittyvien Ylen tv- ja radio-ohjelmien sisältöopas vahvistettuna toimituksen jutuilla ihmisistä ja ilmiöistä.” Sen aihepiireinä esitellään ”minä, koti, perhe ja tee itse” -osiot, joiden aiheina ovat esimerkiksi juhlat, kauneus ja muoti, lastenkasvatus, nikkarointi, leivonta, sisustaminen sekä terveys ja hyvinvointi.

Erityisen kiinnostava on oheinen tarjous: ”Kaipaatko loitsua elämän onneen tai ongelmaan?”. Talven pimeyteen uuvahtanut ihmispolo vallan riehaantuu: ”Odotatko elämäsi rakkautta? Kutiaako korva? Onko rahahuolia? Vaivaako syysmasennus? Kaipaatko pelionnea kaveriporukan peli-iltaan? Toivotko muutosta säähän?” Toimitus oli arponut sivustolle syksyn aikana tulleista pyynnöistä kolme, joihin apu löytyi: loitsu tulevien lasten isän löytämiseksi, loitsu tietokoneen toimimiseksi sekä loitsu työilon palauttamiseksi (29.11.2013).

Ehkäpä tässä entisaikojen tietäjä, parantaja tai samaani toimi toisin: jokainen asiakas lienee saanut avun vaivaansa heti. Tässä ajassa voimme vaikkapa kurkistaa Suomen Kansan Vanhoihin Runoihin ja hakea alkajaisiksi sanaa loitsu. Runsaasti loitsutietoa tulemme saamaan myös Henni Ilomäen kirjasta Loitsun mahti.

Lauri Hongon lanseeraama termi ’folkloren toinen elämä’ ja pohdinta perinteen tekijänoikeuksista, käyttösäännöistä ja kaupallistamisesta on nyt ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan.