Raamatullinen Maamme kirja

Kuten hyvin tiedetään, Zacharias Topeliuksen kirjoittamassa koulun lukukirjassa Maamme kirja hengellisyys ja kristillisyys on monessa paikassa esillä. Topelius käyttää muokattua Raamattu-pohjaista tekstiä monessa kohdin ilmaisematta suoraan, mihin Raamatun tekstikohtaan se viittaa. Niiden lisäksi hän käyttää usean alaluvun mottona suoraa Raamattu-sitaattia. Näistä motoista suurin osa on liitetty ensimmäisen ”Maa”-luvun alalukuihin. Sen lisäksi hän käyttää Raamattu-mottoja – erityisesti luterilaisen Ruotsin sotahistorian yhteydessä sekä myös viimeisessä pääluvussaan ”Kertomuksia Suomen uudemmasta ajasta”. Sen sijaan alaluvuissa ”Pakanallisia Jumaloita ja Sankarisatuja” sekä ”Kertomuksia Suomen katolisesta ajasta” ei Raamattu-mottoja ole yhtään. Hän on selvästi halunnut sijoittaa uskonnollisuuden evankelis-luterilaisen maan ja sen kehittymisen kuvaukseen.

Maamme kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1876 puoli vuotta alkuperäisen ruotsinkielisen ensipainoksen jälkeen. Kirkkoherra Johan Bäckvallin suomennos sai kuitenkin varsin paljon negatiivista kritiikkiä kielestään, joten Paavo Cajander pestattiin muokkaamaan suomennosta. Muokattu toinen painos ilmestyi jo 1878, joten alkuperäinen Bäckvallin versio ei kovin paljon ehtinyt levitä. Cajander pysyi 1800-luvun muokkausten tekijänä, joten siitä syystä ensi viikolla julkaistavaan Maamme kirjan digieditioon valittiin perustekstiksi teoksen 2. laitos vuodelta 1878. Sen lisäksi julkaistaan vertailuversioina myös vuoden 1915 laitos (21.), jonka päätoimittaja oli runoilija Otto Manninen, sekä vuoden 1944 laitos (47.), joka muodosti perustan Maamme kirjan viimeisille 20 vuoden painoksille (57.painos, 1965). Lisäksi julkaistaan myös ruotsinkielisen ensipainoksen Boken om Vårt Landin teksti, jota voi tarkemmin tutkiskella Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS) toimittamassa Zacharias Topelius Skrifter -editiosta.

Kun koko teos muokkaantui vuosien kuluessa, on selvää, että myös raamatulliset sitaatit elivät. Esimerkiksi 1600-luvun Ruotsin käymiin taisteluihin liittyvässä alaluvussa ”Meno Lech-virran ylitse” Topelius kirjoittaa:

Viittaus psalmiin ei ole varsinaiseti alaluvun mottona, mutta se kuitenkin sijoittuu aivan alaluvun alkuun, joten tietynlaista taustoitusta se tuolle tarinalle on. Nykyajan ihminen kun lukee tuon kohdan, hänelle jää varmaan hieman epäselväksi, kuka köyhät siis hävittää. Ruotsin sotajoukotko?! Otto Mannisen käännösversio sitaatista on huomattavasti ymmärrettävämpi:

Eli kuten arvata saattaa Ruotsin evankelis-luterilaiset joukot tulevat pelastamaan katolisilla alueilla vainottuja köyhiä luterilaisia.

Topeliuksen aikaan Raamattu oli varmasti yleisesti tunnetumpi teos sisällöltään kuin nykyisin. Mielenkiintoista on, että suurin osa Topeliuksen ilmoittamista sitaateista on Vanhasta testamentista; Uudesta testamentista on vain yksi alaviitteessä mainittu sitaatti Matteuksen evankeliumista. Sitatoiminen ei siis tunnu liittyvän varsinaiseen kristinuskoon tai Jeesuksen puheisiin. Suurin osa Raamattu-sitaateista on kuitenkin psalmeista tai sananlaskuista, joten ne ovat tietyllä tavalla lyyrisiä ja ideaalisia ilmauksia. Toisaalta jotkin sitaatit tuntuvat olevan ”kovaa ydintäkin” isänmaallisen ajattelun kannalta, esimerkiksi äsken mainittuun 1600-luvun sotiin liittyvän toisen alaluvun ”Breitenfeldin taistelu” mottona on

Se kuulostaa nykylukijasta jopa sotaalietsovalta ilmaukselta. Sitaatti on säilytetty myös jatkosodan jälkeisessä vuoden 1944 versiossa, mutta ”sotiminen” on muuttunut vuoden 1933 Raamattu-suomennoksen mukaisesti ”taistelemiseen”. Se hieman lieventää sitaatin voimakkuutta.

Mielenkiintoista nykynäkökulmasta on myös se, että tämä sitaatti on itse asiassa Siirakin kirjasta. Se oli vanhoissa Raamatuissa apokryfi-kirjana eli ei varsinaisten testamenttien osana. Siitä huolimatta sitä näemmä lainattiin koulukirjoissakin.

Joistakin kohdin alkuperäiset Raamattu-sitaatit ovat poistuneet vuoden 1944 versiosta, mutta tämä johtuu yleensä laajemmista muutoksista, joissa kokonaisia alalukuja on muutettu. Päinvastainen tapaus on kuitenkin Imatrankoskea käsittelevän ”Imatra”-alaluvun motto, jota ei ole Maamme kirjan ensimmäisessä eikä toisessa laitoksessa, mutta on sekä vuoden 1915 että vuoden 1944 laitoksessa. Kyseessä on sitaatti psalmin 29 kolmanteen säkeeseen:

Tämän puuttuminen aiemmista suomenkielisistä laitoksista on siinä mielessä mielenkiintoinen, että vastaava sitaatti oli myös ruotsinkielisessä ensipainoksessa.

Oliko Bäckvall sen tarkoituksella jättänyt pois vai oliko kyseessä vain ladontavirhe? Ei ole toistaiseksi selvinnyt.

Näitä ja muita tämän klassisen teoksen muuttumisen prosesseja voi ensi viikosta alkaen tutkiskella itse kukin suoraan SLS:n ja SKS:n julkaisemasta digieditiosta. Sen julkistamistilaisuus alkaa 18.4. klo 13 Svenska litteratursällskapet i Finlandin auditoriossa (Ritarikatu 5, Helsinki).