Hanna Karhu

Hanna Karhu. Kuva: Gary Wornell

Tutkija, FT

hanna.karhu(at)helsinki.fi

Erikoisalueet:

  • kirjailijoiden käsikirjoitukset
  • arkistoaineistojen käyttö kirjallisuudentutkimuksessa
  • geneettinen kritiikki
  • lyriikan tutkimus
  • Otto Manninen

Hanna Karhu tutkii Otto Mannisen (1872−1950) runouden syntyprosesseja. Hänen post doc -tutkimuksessaan analysoidaan, pitkälti geneettisen kritiikin kontekstissa, rekilaulujen merkitystä Mannisen runouden syntyprosesseille ja tuotannolle laajemminkin. Tutkimus avaa Mannisen runouden suhdetta suulliseen perinteeseen ja tuottaa uutta tietoa rekilauluista sekä kansanlaulujen ja julkaistun runouden suhteesta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Rekilaulut olivat merkittävällä tavalla esillä monessa vuosisadanvaihteen runoteoksessa. Tämä piirre liittyi nuorten runoilijoiden kiinnostukseen symbolismia ja ns. uusromantiikkaa kohtaan.

Karhu tutki väitöskirjassaan Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen Säkeiden käsikirjoituksista (2012) (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37099) Mannisen kahden ensimmäisen runokokoelman (Säkeitä, 1905 ja Säkeitä. Toinen sarja. 1910) syntyprosesseja säilyneiden runokäsikirjoitusten avulla. Tutkimuksessa analysoitiin runojen kirjoitusprosesseja ja tutkittiin eräitä kokoelmien runoja intertekstuaalisuuden ja symbolismin viitekehyksessä. Tutkimuksessa nousivat esiin tekstienväliset yhteydet J.L. Runebergin, Goethen, Maurice Maeterlinckin ja K. A. Tavaststjernan tuotantoon sekä Raamattuun, ja Mannisen kirjoitusprosessien yhteydet symbolismin poetiikan artikuloimiseen.

Karhu on toiminut myös tutkijana (2016−2017) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Edith – suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -yksikössä, jossa toimitetaan kirjamuotoisia ja digitaalisia tieteellisiä editioita kotimaisesta kirjallisuudesta. Karhu laati kirjallisia ja muita kuin lingvistisiä viitteitä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaaniin.

Karhu on opettanut useana vuonna Helsingin yliopistossa kurssia Arkistot ja kirjallisuudentutkimus ja syksyllä 2017 kurssia Tieteellinen editointi. Hänellä on myös tekeillä tietokirja Suomalaisen kirjallisuuden kadotetut kirjat, jossa esitellään julkaisemattomaksi jääneitä kaunokirjallisia teoksia.

Keskeiset julkaisut:

  • ”Rakastunut myrskyävän meren äärellä −  ’Ruususolmu’ ja subliimin kokemus”
  • Kanervakankaalla – näkökulmia Aleksis Kiven runouteen. Joutsen. Erikoisjulkaisuja I. Toim. Päivi Koivisto. 2016. Saatavissa: http://blogs.helsinki.fi/kirjallisuuspankki/joutsensvanen-kanervakankaalla/
  • Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen ”Säkeiden” runojen runokäsikirjoituksista. 2012. Helsingin yliopisto, Helsinki. Väitöskirja. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37099
  • ”Ensin oli suomennos. Otto Mannisen ”Mennyt päivä” -runon syntyprosessi.” Teoksessa Lukemattomat sivut: kirjallisuuden arkistot käytössä. Katri Kivilaakso and Elsi Hyttinen (toim.). SKS, Helsinki. 2010.
  • Tekstuaalitieteiden sanasto [on-line] Olli Hallamaa, Tuomas Heikkilä, Hanna Karhu, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko & Veijo Pulkkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. URL: http://tekstuaalitieteidensanasto.finlit.fi:8080/search
  • ”Geneettinen kritiikki – uusia näkökulmia teoksen synnyn tutkimukseen”. Avain. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti. Tekstuaalitieteiden erikoisnumero, 3/2010.
  • ”Miten löytää neula heinäsuovasta ja auttaa muutkin sen jäljille – eli kuinka viitata arkistoaineistoihin.” Avain. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti. Tekstuaalitieteiden erikoisnumero, 3/2010.