Kansallisesta ylirajaiseen. Katsaus Kalevalaseuran uuteen vuosikirjaan 

Yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen ylirajaisuustutkimuksen kansainvälinen nousu alkoi 1990-luvulla. Neuvostoliiton romahdus vuosikymmenen alussa mahdollisti uuden maailmanjärjestyksen, jonka johtoteemoja olivat avautuva maailmankauppa, kasvava valtioiden välinen yhteistyö ja lisääntyvä kansainvälinen liikkuvuus. Samalla vahvistuivat lukuisat valtioiden välisen tilan prosessit, joiden analysoimiseen ylirajaisuus ja samoihin aikoihin renessanssin kokenut diaspora-käsite tarjosivat vastauksia.

Ylirajaisuuden englanninkielinen lähtökäsite on ‘transnationalism’, jolle vakiintunut suomenkielinen käännös on ylirajaisuus. Vaikka käsite on jo ehtinyt monimerkitykselliseksi, niin useimpia näkökulmia yhdistää yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen yhteydenpito ja elämänmuoto useamman kuin yhden valtion piirissä. Ylirajaisuus pyrkii siis käsitteellistämään elämisen tapoja, joissa joko yksilö yksin tai laajempi sosiaalinen yksikkö jollain merkityksellisellä tavalla elää useammassa maassa. Ylirajaisuuden kautta tätä elämänmuotoa kuvataan ja sen monenlaisia kulttuurisia seurauksia tutkitaan.

Ylirajaisuuden ottaminen mukaan tutkimuksen keskukseen rikastuttaa kansallisen paradigman piirissä syntyneitä oppialoja. Paradigman muutos on nostanut esiin, että myös esimerkiksi suullisen perinteen ja kirjallisuuden aineistot ovat usein mitä erilaisimmilla tavoin ylirajaisia ja että näitä, kuten muitakin aineistoja, on syytä tarkastella muutenkin kuin metodologiseen nationalismiin rajoittuvien näkökulmien kautta.

Tuoreen Kalevalaseuran vuosikirjan teksteissä ylirajaisuus näyttäytyy hieman eri tavoin riippuen artikkelin kirjoittajan taustasta. Tutkimusalojen perinteet näkyvät monitieteisen, Kansallisesta ylirajaiseen. Kulttuuri, perinne ja kirjallisuus -teoksen käsitteen määrittelyissä ja siinä, minkälaisiin kysymyksiin ylirajaisuuden avulla ylipäätään etsitään vastauksia. Vuosikirjassa ylirajaisuutta lähestytään niin historian, kirjallisuuden, kulttuurin, muistitiedon, musiikin kuin uskonnonkin kautta.

Historioitsija Sami Suodenjoen artikkeli Vapaa Venäjä -marssilaulusta ylirajaisena kokemusyhteisöjen rakentajana avaa kirjan ensimmäisen osion Ideoiden ja materian liike. Suodenjoki tutkii laulun ylirajaista leviämistä, käyttöyhteyksiä ja merkityksiä Suomessa, Pohjois-Amerikassa ja Neuvosto-Venäjällä ja laajentaa näkökulmia populaarimusiikin kansallisuudesta ja poliittisuudesta. Ulla Ijäs tarkastelee kirjahistorian alaan kuuluvassa artikkelissaan rovasti Anton Ulrik Rönnholmin (1787–1862) kirjakokoelman kirjojen ylirajaista liikettä sekä ihmisten välisiä siteitä 1800-luvulla. Kulttuurihistorioitsija Juhana Saarelaisen analyysin kohteena on Kalevala keskusten ja periferioiden välillä. Saarelainen tarkastelee sekä Elias Lönnrotin ylirajaisia aatteellisia vaikutteita kansanrunouden suhteen että Kalevalan ylirajaista vastaanottoa: miten Kalevalaa luettiin Euroopan suurkaupungeissa, Berliinissä ja Pariisissa.

Kirjan toisen, Kirjallisuus ja muisti rajojen ylittäjinä -osion artikkeleissa lähestytään kirjan teemaa Ruotsi-suhteiden ja evakkouden kautta. Kirjallisuudentutkija Tuire Liimatainen avaa artikkelissaan ruotsinsuomalaisuuden muuttuvia merkityksiä ja tutkii, miten kirjailija Antti Jalavaa on hyödynnetty tämän päivän ruotsinsuomalaisessa etnopoliittisessa aktivismissa. Muistitietotutkimukseen erikoistuneet Veli-Martin Hästbacka, Outi Fingerroos, Anne Häkkinen ja Tiina-Riitta Lappi käsittelevät puolestaan Nortälljessa sijaitsevasta Pikku-Ullavasta Suomeen palanneiden kokemuksia ja elämää etnologisen muistitietotutkimuksen välinein sekä translokaalin käsitteen avulla. Haastatellut paluumuuttajat kokivat alkuperäisen kotinsa olevan Suomessa, eikä heillä ollut aikomusta asettua Ruotsiin pysyvästi. Kirjallisuudentutkija Hanna-Leena Määttä tutkii evakkokirjallisuutta ylirajaisesta perspektiivistä pakolaisuuden ja diasporan kuvauksina. Ylirajainen muisti, paikoiltaan siirtyminen ja pakkomuutot sekä lapsuudessa koetut ja sotaan liittyvät tunteet nousevat analyysissa keskeisiksi.

Karjalaisen kulttuurin ylirajaisuutta käsittelevän osuuden avaa etnomusikologi Elina Niirasen artikkeli rajakarjalaisista muusikoista ja heidän perinteensä vastaanotosta. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rajakarjalainen kansanmusiikki oli murroksessa ja otti vaikutteita sekä itäisestä että läntisestä perinteestä. Ajan lehtiartikkelien kansallinen retoriikka ei kuitenkaan tavoittanut laulu- ja soittojuhlien lavoilla esiintyneiden rajakarjalaisten perinteen ylirajaisuutta tai uudistumishenkeä. Kirkkomusiikin tutkija Maria Takala-Roszczenko ja uskontotieteilijä Teuvo Laitila tutkivat artikkelissaan kirkollisten koulujen naisopettajien kouluttamiseen liittynyttä ylirajaista liikkuvuutta Raja-Karjalan ja nykyisen Puolan ja Valko-Venäjän rajalla sijaitsevan Krasnostokin luostarin välillä sekä kritiikkiä naisten toimintaa kohtaan suomalaisessa lehdistössä vuosina 1907–1914. Musiikintutkija ja muusikko Arja Kastisen tarkastelun kohteina ovat raja- ja aunuksenkarjalaisen kanteleimprovisaation ylirajainen olemus ja tausta sekä perinteen muuntuminen osaksi 2000-luvun musiikki-ilmaisua.

Kirjan päättävässä Kansallisen ja globaalin uudet tulkinnat -osiossa folkloristi Annukka Saaristo käsittelee kotiseutua espoolaisessa räpissä. Kiinnostava ristivalotus syntyy, kun globaalin ja ylirajaisen hiphop-kulttuurin kuvasto risteytyy paikallisuuden kanssa. Historioitsija Hilja Solala puolestaan analysoi sitä, miten myyttinen suomenhevonen jalostettiin omaksi rodukseen osana ylirajaista kotieläinjalostusliikettä 1893–1907.

Kalevalaseuran 102. vuosikirja osoittaa, että ylirajaisuus ei suinkaan ole päätös kansallisesti merkitykselliselle tutkimukselle, vaan se pikemminkin avaa uusia näkökulmia ja asettaa kansallisen kehityksen vuorovaikutukseen muun maailman kanssa. Lisäksi ylirajainen näkökulma auttaa paikallistamaan monia ilmiöitä, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomiotta ja antaa arvoa erilaisille vähemmistöille. Ylirajaisuus tuo uusia sävyjä kansalliseksi koettuun tarinaan sekä luo edellytyksiä pohtia, mihin suuntaan ja minkälaiseksi kulttuurit ovat jatkossa muovautumassa.

Kommentoi ja keskustele

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia.

Hanna Karhu

Kirjallisuudentutkija, dosentti Hanna Karhu työskentelee SKS:n tutkimusosastolla ja hänellä on käynnissä tutkimushanke Suomenkielisen lyriikan yhteydet rekilauluperinteeseen: muodot, merkitykset ja ylirajaisuus (Koneen säätiö 2023–2025).

Tuomas Martikainen

Dosentti, uskontotieteilijä Tuomas Martikainen toimii Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtorina ja on Kalevalaseuran hallituksen jäsen.

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

Hanna Karhun ja Tuomas Martikaisen blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

20.2.2024 - Blogi

Lähteiden äärellä. Havaintoja Lönnrotin arkistosta

16.2.2024 - Blogi

Kiistoja karjalaisista itkuvirsistä – Kuka omistaa perinteen?

13.2.2024 - Uutiset 3

Ukrainalaisten Suomessa asuvien sotapakolaisten kokemuksissa korostuvat yhtymäkohdat Suomen historiaan