HannaKarhu

Toimin vanhempana tutkijana tutkimusosastolla ja johdan SKS:n ja kansallisten tieteiden yhteistä historiaa käsittelevää tutkimushanketta. Olen myös arkistotutkimuksen ja geneettisen kritiikin asiantuntija. Aiemmin olen tutkinut kirjallisuuden ja kansanlaulujen yhteyksiä sekä Otto Mannisen runoutta.

SKS täyttää 200 vuotta 2031 ja on osana valmistautumista juhlavuoteen käynnistänyt tutkimushankkeen, joka tarkastelee kansallisten tieteiden ja SKS:n yhteenkietoutunutta historiaa. Hankkeessa tutkitaan, millainen rooli seuralla on ollut suomalaisen kansakunnan rakentamisessa ja humanististen tieteiden edistäjänä Suomessa. Tavoitteena on selvittää, millaista ”kansallista tietoa” humanistit ovat tuottaneet, mihin tutkimuksella on kulloinkin pyritty sekä mitä ovat olleet kansallisten tieteiden kiistakysymykset, katveet ja varjot. Hankkeessa myös puretaan ja analysoidaan kansallisen tieteen käsitettä ja tutkitaan, mitä tieteen kansallisuus on tarkoittanut eri aikoina.

Olen työskennellyt aiemmin seuraavissa tutkimushankkeissa: Kalevala, lajit ja ideologiat, Avoin Kalevala sekä MuMOC: The Muted Muses of Oral Culture. Ideology, Transnationalism and Silenced Sources in the Making of National Heritages and Literatures. Lisäksi työskentelin SKS:n Edith-yksikössä 2016−2017 laatien viitteitä Seitsemään veljekseen. Olen opettanut Helsingin yliopistossa arkistotutkimukseen ja tekstikritiikkiin liittyen sekä pitänyt luentoja muun muassa arkistoista, Otto Mannisen tuotannosta, kirjailijoiden käsikirjoituksista sekä kesken jääneistä teoksista.

Väitöskirjassani Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen Säkeiden käsikirjoituksista (2012) tutkin Mannisen Säkeitä-runokokoelmien (Säkeitä, 1905 ja Säkeitä. Toinen sarja. 1910) syntyprosesseja säilyneiden runokäsikirjoitusten avulla. Tutkimuksessa analysoitiin runojen kirjoitusprosesseja geneettisen kritiikin metodein ja tutkittiin runoutta intertekstuaalisuuden ja symbolismin viitekehyksessä. Suomenkielisen lyriikan yhteydet rekilauluperinteeseen: muodot, merkitykset ja ylirajaisuus -tutkimukseni (Koneen säätiö, 2023–2025) tutkimusaineistoon kuului niin tunnettujen kuin unohdettujen runoilijoiden tuotantoa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, myös amerikansuomalaisilta runoilijoilta. Tarkastelin kirjallisuuden ja kansanlaulujen yhteyksiä ylirajaisena ilmiönä.

Hämäläinen, Niina & Kati Kallio & Hanna Karhu & Tuukka Karlsson & Marika Luhtala & Juhana Saarelainen & Venla Sykäri: Avoin Kalevala. Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio. Osa IV. Helsinki: SKS, 2026.

The Changing Epic Genre of the Nineteenth Century and the Kalevala’s Relations to Drama. Journal of Finnish Studies 2026, 29.1, 116–143.

Tutkimuspolkuja yksityisarkistoihin. Aineistot historian, kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksessa, 2024. Toim. Hanna Karhu, Kivilaakso ja Viola Parente-Čapková. SKS:n Toimituksia 1495. Helsinki: SKS.https://doi.org/10.21435/skst.1495

Reforming Oral Tradition by Elias Lönnrot and Otto Manninen: Nineteenth-century Textual Processes,  Textualization, and Genetic Criticism (Hanna Karhu & Niina Hämäläinen), 2023. Textual Cultures: Texts, Contexts, Interpretation. Vol. 16 No. 2 (2023), 74–105. https://doi.org/10.14434/tc.v16i2.36766

L’apprentissage poétique. Les réécritures de rekilaulu du poète Otto Manninen, 2023. Kääntänyt Aleksi Moine. Études finno-ougriennes 2023 (55), pp. 211–242. https://doi.org/10.4000/efo.22798

Use of Folklore in a Writing Process of Poetry: Rewritings of Folk Songs and References to Oral Poetry in Otto Manninen’s Early Manuscripts, 2023 Teoksessa Genetic Criticism in Motion: New Perspectives on Manuscript Studies. Toim. Sakari Katajamäki, Veijo Pulkkinen & Tommi Dunderlin. Studia Fennica Litteraria. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/sflit.14

Kansallisesta ylirajaiseen. Kulttuuri, perinne ja kirjallisuus. Kalevalaseuran vuosikirja 102, 2023. Toim. Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Tuomas Martikainen. https://doi.org/10.21435/ksvk.102

Kirjallisuudenhistorian marginaaleista osaksi aktiivista kulttuurista muistia – arkistot ja rekilauluihin viittaava kaunokirjallisuus, 2022. Teoksessa Kaanon ja marginaali. Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet. Kalevalaseuran vuosikirja 101. Toim. Niina Hämäläinen ja Lotte Tarkka. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/ksvk.101

”Rekiviisujen” halveksunta ja houkutus ‒ Keskustelu arkkiviisuista ja rekilauluista 1870-luvulta 1910-luvulle. (Hanna Karhu & Anna Kuismin) Kasvatus & Aika, Vol 15, numero 1, 2021, s. 22‒44: https://doi.org/10.33350/ka.95615

Mansikoita ja mustikoita. Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen II. Joutsen / Svanen. Erikoisjulkaisuja 3, 2020. Toim. Hanna Karhu ja Päivi Koivisto. Suomalainen klassikkokirjasto, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto. DOI: https://doi.org/10.33347/jses.100569

Satuperinteestä nykyrunoon – suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksiä, 2019. Toim. Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru. SKS:n Toimituksia 1446. Helsinki: SKS.

Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen runokäsikirjoituksista, 2012. Helsingin yliopisto, Helsinki. Väitöskirja: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37099

Tekstuaalitieteiden sanasto [on-line] Olli Hallamaa, Tuomas Heikkilä, Hanna Karhu, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko & Veijo Pulkkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. URL: http://tekstuaalitieteidensanasto.finlit.fi:8080/search