Erikoisalueet
Tutkimusala: kirjallisuudentutkimus
- suullisen perinteen, erityisesti rekilauluperinteen ja kirjallisuuden yhteydet
- kirjailijoiden käsikirjoitukset
- arkistoaineistojen käyttö kirjallisuudentutkimuksessa
- geneettinen kritiikki
- lyriikan tutkimus
- 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomenkielinen kirjallisuus
- Otto Mannisen runous
Olen erikoistunut kirjallisuuden ja kansanlaulujen välisiin yhteyksiin. Olen myös kirjailijoiden arkistojen, arkistotutkimuksen ja tekstuaalitieteiden asiantuntija. Tällä hetkellä tutkin suomenkielisen runouden yhteyksiä rekilauluperinteeseen Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessani Suomenkielisen lyriikan yhteydet rekilauluperinteeseen: muodot, merkitykset ja ylirajaisuus (2023–2025). Tutkimusaineistooni kuuluu niin tunnettujen kuin unohdettujen runoilijoiden tuotantoa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, myös amerikansuomalaisilta runoilijoilta. Tarkastelen kirjallisuuden ja kansanlaulujen yhteyksiä ylirajaisena ilmiönä.
Post doc -tutkimuksessani tarkastelin rekilaulujen merkitystä Otto Mannisen (1872−1950) runouden syntyprosesseille ja tuotannolle laajemminkin. Tutkimus avasi Mannisen runouden suhdetta suulliseen perinteeseen ja tuotti uutta tietoa rekilauluista sekä kansanlaulujen ja kirjallisen runouden suhteesta.
Väitöskirjassani Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen Säkeiden käsikirjoituksista (2012) tutkin Mannisen Säkeitä-runokokoelmien (Säkeitä, 1905 ja Säkeitä. Toinen sarja. 1910) syntyprosesseja säilyneiden runokäsikirjoitusten avulla. Tutkimuksessa analysoitiin runojen kirjoitusprosesseja geneettisen kritiikin metodein ja tutkittiin runoutta intertekstuaalisuuden ja symbolismin viitekehyksessä. Olen työskennellyt seuraavissa tutkimushankkeissa: Kalevala, lajit ja ideologiat, Avoin Kalevala sekä MuMOC: The Muted Muses of Oral Culture. Ideology, Transnationalism and Silenced Sources in the Making of National Heritages and Literatures. Lisäksi työskentelin SKS:n Edith-yksikössä 2016−2017 laatien viitteitä Seitsemään veljekseen. Olen opettanut Helsingin yliopistossa arkistotutkimukseen ja tekstikritiikkiin liittyen sekä pitänyt luentoja muun muassa Otto Mannisen tuotannosta, kirjailijoiden käsikirjoituksista sekä kesken jääneistä teoksista.
Valikoima julkaisuja
Reforming Oral Tradition by Elias Lönnrot and Otto Manninen: Nineteenth-century Textual Processes, Textualization, and Genetic Criticism (Hanna Karhu & Niina Hämäläinen), 2023.
Textual Cultures: Texts, Contexts, Interpretation. Vol. 16 No. 2 (2023), 74–105. View of Reforming oral tradition by Elias Lönnrot and Otto Manninen (iu.edu)
L’apprentissage poétique. Les réécritures de rekilaulu du poète Otto Manninen, 2023. Kääntänyt Aleksi Moine. Études finno-ougriennes 2023 (55), pp. 211–242. https://doi.org/10.4000/efo.22798
Use of Folklore in a Writing Process of Poetry: Rewritings of Folk Songs and References to Oral Poetry in Otto Manninen’s Early Manuscripts, 2023 Teoksessa Genetic Criticism in Motion: New Perspectives on Manuscript Studies. Toim. Sakari Katajamäki, Veijo Pulkkinen & Tommi Dunderlin. Studia Fennica Litteraria. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/sflit.14
Kansallisesta ylirajaiseen. Kulttuuri, perinne ja kirjallisuus. Kalevalaseuran vuosikirja 102, 2023. Toim. Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Tuomas Martikainen. https://doi.org/10.21435/ksvk.102
Avain. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti. Arkistot-teemanumero. 1/2023, Vol. 20. Toim. Hanna Karhu, Katri Kivilaakso & Viola Parente-Čapková: https://journal.fi/avain/issue/view/9147
Kirjallisuudenhistorian marginaaleista osaksi aktiivista kulttuurista muistia – arkistot ja rekilauluihin viittaava kaunokirjallisuus, 2022. Teoksessa Kaanon ja marginaali. Kulttuuriperinnön vaiennetut äänet. Kalevalaseuran vuosikirja 101. Toim. Niina Hämäläinen ja Lotte Tarkka. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/ksvk.101
Riimillisen laulun asema pitkällä 1800-luvulla. (Niina Hämäläinen & Hanna Karhu) Historiallinen Aikakauskirja 119, 3, 2021, s. 288‒301.
”Rekiviisujen” halveksunta ja houkutus ‒ Keskustelu arkkiviisuista ja rekilauluista 1870-luvulta 1910-luvulle. (Hanna Karhu & Anna Kuismin) Kasvatus & Aika, Vol 15, numero 1, 2021, s. 22‒44: https://doi.org/10.33350/ka.95615
Piipatusta simapillin, paimenhuilun pajatusta? Otto Mannisen ”Pellavan kitkijä” ja ”Luistimilla” -runot ja rekilauluperinne. Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti Avain, Vol. 16 (2), 2019, s. 24–41. https://doi.org/10.30665/av.74177
Suullisen perinteen arkistoaineistot ja kirjoituksen variaatio – Antti Rytkösen keräämät rekilaulut. Elore, 26(2), 2019, s. 3–25 (2019). https://doi.org/10.30666/elore.84544
Mansikoita ja mustikoita. Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen II. Joutsen / Svanen. Erikoisjulkaisuja 3, 2020. Toim. Hanna Karhu ja Päivi Koivisto. Suomalainen klassikkokirjasto, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto. DOI: https://doi.org/10.33347/jses.100569
Satuperinteestä nykyrunoon – suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksiä, 2019. Toim. Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru. SKS:n Toimituksia 1446. Helsinki: SKS.
Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen runokäsikirjoituksista, 2012. Helsingin yliopisto, Helsinki. Väitöskirja: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37099
Tekstuaalitieteiden sanasto [on-line] Olli Hallamaa, Tuomas Heikkilä, Hanna Karhu, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko & Veijo Pulkkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. URL: http://tekstuaalitieteidensanasto.finlit.fi:8080/search
