Mitä sinä syöt 12.4.2013?

Vuosikymmenten takaisissa futuristisissa visioissa kolmannen vuosituhannen ihmisten uskottiin syövän ainoastaan pillereitä, jotka sisälsivät kaikki tarvittavat ravintoaineet. Aikaa ja vaivaa säästävää ja kuljetustehokasta – siis kaikin puolin kätevää! Mutta toisin kävi.

Ruokaa edelleen viljellään, kuljetetaan, ostetaan, kokataan ja syödään, mutta lisäksi siitä puhutaan, kenties enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan. MasterChef-finaali, painivalmentajan nälkälakko, karppauksen terveysvaikutukset, shokkiluvut ruokahävikistä, kaupunkeihin kaavaillut kattoviljelmät, parsasesonki, kekrimenu… Ruoka on ajankohtaista joka päivä, tavalla tai toisella.

Ruoasta on tullut 2000-luvulla identiteettityötä ja sosiaalisen erottautumisen pelikenttää. Oikein ja väärin syöminen on yhteiskunnallisten keskustelujen peruskauraa niin television ajankohtaisohjelmissa kuin iltapäivälehdissä ja netin keskustelupalstoilla.

Tasaisin väliajoin ruokakeskustelut saavat ylimääräisiä kierroksia julkisuuteen vuotaneista skandaaleista. Tämän vuoden tapaus on ollut koko Eurooppaa ravistellut hevosenlihaskandaali, joka ainakin HS-gallupin mukaan on ehtinyt romuttaa suomalaistenkin luottamusta elintarvikealan viranomaisia ja lihanjalostajia kohtaan.

Tänä keväänä ruokateema on erityisen ajankohtainen myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Kansanrunousarkisto järjestää yhdessä Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa kirjoituskilpailun, jossa ihmisiä kutsutaan kertomaan yhdestä ruokapäivästään. Nyt halutaan tietää, mitä ruokaa sinä ostit, teit ja söit perjantaina 12.4.2013. (Kyselyyn voi vastata suoraan osoitteessa: www.finlit.fi/arkistot/keruut/ruoka.htm)

Ruokapäiväkirjan pitäminen yhden päivän ajan tuottaa tutkijoille kiinnostavaa tietoa tämän hetken suomalaisesta ruokakulttuurista. Samalla se antaa jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden pohtia omia ruokavalintojaan. Mitä kaikkea yhden päivän aikana suuhun tuleekaan pistetyksi? Ostanko todellisuudessa niitä tuotteita, joita sanon suosivani? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat lopulta siihen, mitä tuotteita ostoskärryyni poimin tai mitä ravintolassa tilaan?

Rasvaa tirisevät keitinpiirakat ovat kuuluneet omaan ruokaympyrääni satunnaisesti mutta toistuvasti jo pitkään. Lahden kauppatorilta, suoraan torimyyjän kylmälaukusta junaevääksi kaivettu munariisipiirakka ja vastaavasti aamuvarhaisella Helsingin kauppatorin teltassa nautittu lihapiirakka ovat minulle ensisijaisesti kulttuurisia valintoja ja vasta toiseksi ruokaa. Niin kuin ruoka yllättävän usein on.