Haaveesta totta – SKS:n arkisto- ja kirjastomakasiinin tarina

Nelisenkymmentä vuotta sitten työskentelin silloisessa Valtionarkistossa eli nykyisessä Kansallisarkistossa vahtimestarin tuuraajana. Historian- ja kirjallisuuden opiskelijalle oli mielekästä kurkistaa sisään siihen, miten arkisto varsinaisesti toimii. Pelkästään tutkijasalissa hankittu ymmärrys arkistosta on yhtä pinnallinen kuin kirjantekijän ymmärrys on kirjojen kustantamisesta. Työhöni kuului mm. kosteuden mittaaminen arkiston eri tiloissa, asiakirjojen kaukolainasalkkujen pakkaaminen, lähettäminen ja vastaanottaminen sekä asiakirjojen noutaminen sekä maanpäällisistä että maanalaisista säilytystiloista. Olen eksynyt käytäviin ja olen jäänyt jumiin maanalaisiin kerroksiin nousevaan hissiin.

Arkistomakasiinien rakentamista SKS:n päärakennuksen alle oli pohdittu ainakin jo 1990-luvulla Urpo Vennon toimiessa pääsihteerinä.  Ideointi oli käynnistynyt uudelleen 2003 samalla, kun pääsihteeri oli vaihtumassa edeltäjäni Jussi Nuortevan siirryttyä Kansallisarkistoon. Helsingin kaupunki rakensi keskustan alueelle kaukolämmön tarpeisiin huoltotunnelia, ja ajatus kantautui Ritarihuoneen ja SKS:n puuhahenkilöiden tietoon. Ritarihuoneen silloinen kamreeri Johan Grotenfelt, SKS:n talouspäällikkö Jouko Ahtola ja erityisasiantuntija Tellervo Krogerus kävivät asiasta keskusteluja.

Aloitin seuran pääsihteerinä 2004. Perusteellisen selvittelyn jälkeen aloitimme ison ja monivaiheisen hankkeen, johon kuuluivat SKS:n päärakennuksen suurin peruskorjaus sitten 1930-luvun, kirjatalon hankkiminen kustantamolle Mariankatu 3:sta, Ritarihuoneella olevien toimitilojen vuokraus ja maanalaisten arkisto- ja kirjastomakasiinien suunnittelu.

Päärakennuksen remontti ja muutot valmistuivat vuonna 2009. Maanalaisen arkisto- ja kirjastomakasiinin osalta oli tutkittu ja suunniteltu erilaisia vaihtoehtoja. Yksi niistä olisi kytkeytynyt keskustan alle tehtyyn huoltotunneliin ja se olisi ulottunut Ritarihuoneen tontilta Aleksanterinkadun laidalta SKS:n ja Svenska litteratursällskapetin päärakennusten alitse Kirkkokadulle. Toisessa vaihtoehdossa haaveiltiin Ritaripuiston, Ritarihuoneen ja Hallituskadun alle tehdystä makasiini- ja näyttelytilasta, jossa olisi puiston kohdalla ollut osittainen lasikansi. Kolmas jatkotyöstöön edennyt vaihtoehto rajoittui Hallituskadun alle SKS:n ja Ritarihuoneen väliin.

Suunnitelmien pohjalta haettiin rakennuslupaa ja neuvoteltiin säätiöiden muodostama rahoittajaryhmä, joka olisi omistanut makasiinin ja jonka vuokralaiseksi SKS olisi tullut. Luvat saatiin kesken koko maailman rahoitusjärjestelmää ravistellutta finanssikriisiä, joka pakotti SKS:n keskittymään seuran perustoiminnan turvaamiseen. Lopulta mahdollisuudet kuivuivat kasaan: lisärahoitusta makasiinien käyttökustannuksiin ei sinnikkäistä neuvotteluista huolimatta saatu ja säätiöiden muodostama rahoittajien ryhmä tavoitteli sijoittamalleen pääomalle huomattavaa tuottoa, joka nosti tilavuokran liian suureksi, vaikka tulo olisi tietysti siirtynyt säätiöiden kautta tieteenharjoittajien ja kulttuurin toimijoiden hyväksi.

Vuonna 2011 apeissa tunnelmissa SKS vihelsi pelin poikki. Vaikka finanssikriisi oli hellittänyt ja seuran talous oli parissa vuodessa kohentunut, teki taloudellinen koettelemus meidät varovaiseksi. Ryhdyimme miettimään vaihtoehtoja. Teimme laskelmia ja alustavia suunnitelmia kauemmas sijoitettavista makasiineista. Tutkimme mahdollisuutta rakentaa arkistokelpoista tilaa SKS:n silloin omistamiin entisen kirjapainotalon jykeviin kerroksiin Töölönkadulle. Osa vaihtoehdoista osoittautui yhtä kalliiksi kuin kadun alle Helsingin keskustaan rakennettava makasiini. Osa oli jopa kalliimpia ja osa kaatui siihen, ettei kaavailtu paikka muuten kelvannut arkistoksi turvamääräysten tai muiden lupa-asioiden takia.

Kaikki muut vaihtoehdot olivat logistisesti huonompia. Vain SKS:n päärakennuksen yhteydessä oleva arkisto- ja kirjastomakasiini salli asiakaspalvelun ja aineistojen käsittelyn sujuvuuden ja suoran käynnin tiloista toiseen. Hankkeen suunnitteluun ja valmisteluun tiiviisti osallistuneiden kansanrunousarkiston johtajan Lauri Harvilahden ja kirjallisuusarkiston johtajan Ulla-Maija Peltosen kanssa selvitimme, miten SKS:n arkistointia voitaisiin sisällöllisesti ja toiminnallisesti kehittää ja yhdistää aiemmat kaksi arkistoa yhteen organisaatioon, rakentaa digitaalisia palveluja tukevia ratkaisuja ja miten tilajärjestelyt saataisiin tukemaan kokonaisuutta. Tehtävä ei ollut ihan helppo.

Outi Hupaniittu aloitti SKS:n arkiston uutena johtajana vuonna 2016 samalla, kun aiemmat kansanrunous- ja kirjallisuusarkisto yhdistettiin SKS:n arkistoksi. Hupaniitun arkistollinen ammattitaito ja uuden hallinto- ja talousjohtajan Ilkka Heinäsen taloudellinen osaaminen, uskallus ja näkemys olivat ratkaisevia siinä, että päätimme 2017 ryhtyä uudestaan suunnittelemaan arkisto- ja kirjastomakasiinien rakentamista ja rahoittamista. SKS:n kiinteistöasioista vastannut Terho Kylli on ollut koko pitkän matkan mukana, emmekä olisi tässä ilman häntä. Myös tilat suunnitellut arkkitehti Sebastian Cedercreutz oli mukana jo ensimmäisessä vaiheessa. SKS:n kirjaston puolelta sen johtaja Cecilia af Forselles ja hänen jälkeensä Heli Kautonen kantoivat kortensa kekoon työn eri vaiheissa.

Seura päätti 2017 rakennuttaa omalla kustannuksellaan arkisto- ja kirjastomakasiinin Hallituskadun alle niin, että sieltä on yhteys perinteikkääseen päärakennukseemme. Toimimme Helsingin arvokortteleissa 1800-luvun lopun uusrenessanssirakennuksessa. Olemme Ritarihuoneen ja Valtioneuvoston naapureita. Kansallisarkisto, Kansalliskirjasto ja Helsingin yliopiston humanististen alojen kampus ovat muutaman askeleen päässä, eikä Helsingin rautatieasemallekaan ole pitkä matka. Näin SKS:n aineistot ovat sen asiakkaiden ulottuvilla myös muualta kuin Helsingistä silloin, kun on tarve päästä palvelun ja fyysisten aineistojen äärelle. Vaikka digitaaliset palvelut lisääntyvät ja vaikka olemme jo pitkään kehittäneet paikasta riippumattomia palveluja, jotka olisivat ulottuvilla mistä tahansa – siis kaikkialta Suomesta ja yhtälailla koko maailmasta –, tarvitsemme myös tilat aineistoillemme ja niiden käsittelylle. Digitaalinen maailma ei syrjäytä analogista eikä kasvokkaisiin kontakteihin perustuvaa toimintaa vaan täydentää sitä ja limittyy siihen eri tavoin.

SKS ei ole rakentanut vain maanalaista arkisto- ja kirjastomakasiinia, vaan seura on luonut palvelukokonaisuuden, jonka äärellä on mahdollista tuottaa ja jakaa tietoa ja ymmärrystä inhimillisestä toiminnasta, suomalaisesta kulttuurista – mitä se milloinkin sitten onkaan – ja näin taata monimuotoisen kulttuuriperinnön välittymisen tuleville sukupolville.

SKS:lla on hallussaan mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen kulttuuriaarre. Seuran arkistot puhuvat ja laulavat, ne välittävät ihmisten ymmärrystä elämästä, itsestään, todellisuudesta. Seuran kirjasto jakaa vuosisataisen työn tuloksena karttuneen tieto- ja kulttuurivarannon, joka johdattelee inhimillisen ajattelun, toiminnan, perinteen ja kirjallisuuden ihmettelyn, ymmärtämisen ja jäsentämisen äärelle.

Viimeisimmän parin vuoden ajan urakka on siirtynyt ideoijilta, suunnittelijoilta, rahoituksen ja lupien neuvottelijoilta ja varsinaisilta rakentajilta SKS:n arkiston ja kirjaston henkilökunnalle, jotka ovat toteuttaneet työlään, monimutkaisen, määrätietoisuutta ja järjestelmällisyyttä vaatineen muuton SKS:n päärakennuksesta, Ritarihuoneen kellareista, Mariankatu 7:stä ja Mariankatu 19:stä. Rakennus- ja muuttourakka on nyt valmis ja lopputulosta – uutta makasiinia ja asiakaspalvelutiloja – pääset kurkistamaan tältä videolta.