Isoturkki nousee – Aleksis Kiven muukalaisviha

Kuten hyvin tiedetään Aleksis Kivi syntyi 1800-luvulla Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hän oli siis Venäjän alamainen. Kivi ei ollut mitenkään erityisen venäläisvihamielinen. Varsinainen yhteiskunnallinen venäläisviha alkoi Suomessa nousta vasta Kiven jälkeisinä aikoina 1880- ja 1890-luvuilla.

Kivi käyttää kyllä ryssä-sanaa, mutta tuohon aikaan sillä ei vielä ollut negatiivista kaikua. Ryssät kuuluivat jokapäiväiseen elämään ja näyttäytyvät lähinnä sotilaina tai reppuryssinä (Nummisuutarit, Seitsemän veljestä). Seitsemässä veljeksessä venäläismuukalaisuus jopa rinnastetaan ruotsalaismuukalaisuuteen:

Timo. ”Hustote till?”, sanoi Ruotsalainen.
Eero. ”Kappusivai!”, sanoi Ryssä.

Ja vaikka Margareta-näytelmä sijoittuu Suomen sodan käänteisiin, ei siinäkään juuri viholliskuvaa luoda, vaan keskitytään lähinnä omien joukkojen pelkuruuteen.

Venäjän ja Turkin (Osmanivaltakunnan) välillä käytiin ennen Kiven syntymää 1700- ja 1800-luvulla seitsemän erilliseksi katsottua sotaa ja Kiven nuoruusvuosina Suomen rannikoitakin koskettanut Krimin sota, ja vielä 1870-luvulla käytiin varsinainen ”Turkin sota”. Turkki oli siis noihin aikoihin Venäjän perivihollinen. Kyseessä oli jonkinlainen uskonsotakin kristinuskon ja islamin välillä, mutta käytännössä lisämaata haluava Venäjä vain käytti hyväkseen Osmanivaltakunnan rapistumista. Ei siis ole yllättävää, että myös Kiven teksteissä muukalaisina ovat turkkilaiset eli muhamettilaiset.

Aikanaan julkaisemattomassa Kiven Alma-näytelmässä viitataan metaforisesti useaan kertaan Kreikan ja Turkin välisiin kiistoihin. Näkökulma on kreikkalaisten, ja niinpä turkkilaiset ovatkin rumia, vihaisia ja vertajanoavia. Lisäksi mielikuva turkkilaisista partaisina tuodaan esille parikin kertaa, esim.

Että villi, partaposki Turkkilainen / Maata Hellaksen taas tahtoo valtahaansa.

Cantsiossa puolestaan turkkilaisten tiedetään olevan raittiita, mikä asiayhteydessä on huono asia:

mahdan olla Turkkilainen ellen kisko nyt ylös huoneemme vanhinta viiniä ja täytä kuohuvalla nesteellä kolme huikeata klasia.

Nummisuutarien Nikon kertomus kolmen kuukauden juomingeista ja sianlihan syömingeistä Turkin pääkaupungissa voidaan ottaa narrauksena kuten muutkin Nikon seikkailukertomukset. Sen sijaan Jukolan Juhanin manaus ”olemmehan eläneet kuin Koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset” paitsi rinnastaa epäsikiöt ja muhamettilaiset, myös liittää islamiin siitä täysin puuttuvan alkoholinkäytön.

Nikon kertomuksissa myös seksuaalisuus ja riettaus yhdistetään turkkilaisiin ironisesti, mutta Olviretken Timoteuksen haavekuvissa yhteys vaikuttaa selvältä:

Et ihanampaa elämätä taida aatella tämän tähtisen taivaan alla kuin nuorenmiehen elämä rikkaassa huoneessa; jossa sekä emäntä että piika sua rakastavat kuin hullut. Siinäpä on sinulle kaikki yltäkyllin, siinä paistetaan sinulle kilpaa vehna-plättyjä, emäntä päivällä, piika yöllä, emännän nukkuessa, ja siinä lainehtii olvi. Ja siitäpä se suuri eroitus minun ja noiden välillä tuolla seinän juurella. Minä jaksan niin-kuin turkin keisari, (– –)”

Tämä jaksaminen viittaa tietenkin kuuluisaan Turkin sulttaanin Topkapin haaremiin, jossa asui parhaimmillaan 2 000 haareminaista.

Turkin vaarallisuus tunkeutuu painajaisuniinkin, kuten Jukolan Simeonin delirium-näyssä: ”Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki,” ja Selman juonien Fokaksella, jonka unikirjaan hänen renkinsä Taavetti vilkaisee: ”Jo perustat ja elamentit vapisee, koska ”Iso-Turkki nousee” ja hävittää kaiken maailman.” Jälkimmäisestä on hieman epäselvää, onko se Fokaksen unikuva vai Taavetin ironinen mielikuva Fokaksen maailmanloppuisista unista. Isoturkki (ruotsin Storturken) tarkoitti varsinaisesti Turkin hallitsijaa – sulttaania – mutta Kivi viittaa sillä laajemmin turkkilaisvaltioon tai islamilaisuuteen.

Kaikki nykysuomalaisellekin tavanomaiset muukalaismielikuvat – rumuus, yliseksuaalisuus, uhkaavuus – löytyvät siis Kiven teksteistä turkkilaisiin kohdistuneina, osa tosin on selvästi parodisessa käytössä. Mielikuvat säilyvät, kohteet vain muuttuvat.

Ossi Kokko

Tutkija Ossi Kokko (1969–2019) työskenteli Edith – suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -yksikössä päävastuualueenaan tekstikriittiset kielelliset kysymykset kuten tekstin etablointi ja ladontavirheiden tunnistus sekä sanojen selittäminen. Hän tutki myös inkerinsuomea, kuului fraasisanakirjan toimitusryhmään, osallistui Tekstuaalitieteiden sanasto -verkkojulkaisun tekemiseen sekä toimitti 1800-luvulla ilmestynyttä suomenkielistä lännenkirjallisuutta uudelleenjulkaisuiksi.

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

Ossi Kokon blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

23.2.2024 - Blogi

J. K. Harjun laitapuoli: kuka siellä?

Voimalaitostyömaa
22.2.2024 - Uutiset

Vesivoimarakentamisen muistot: lapsuutta jokivarsilla, työntekoa voimayhtiössä, ympäristöpohdintoja

22.2.2024 - Uutiset 1

Sävelten tyttäret ehdolla Vuoden tiedekirjaksi 2023