Kiireellä kuoppaan osa 2 – Aleksis Kiven peijaiset

jatkoa edelliseen…

Koska piirtäjäksi pyydettyä, mutta junasta myöhästynyttä E. A. Forssellia ei alkanut kuulua Syvälahden torpalle, yritettiin kuolleesta piirtää varjokuva (siluetti). Huone pimennettiin ja Kiveä nostettiin istuvaan asentoon, mutta kehnon lampun valossa saatiin aikaiseksi vain kehno piirros. Tällä välin seurueen naiset olivat koristelleet arkun kannen laakeriseppeleellä, sypresseillä ja murattiköynnöksillä. Aspelinin kertoman mukaan Nervanderin hommaaman seppeleen lisäksi myös Emilie Bergbom oli lähettänyt laakeriseppeleen, joten toinen seppele laitettiin vainajan päähän ja toinen arkun kanteen pään kohdalle.

Juuri kun arkun kantta oltiin asettamassa lopullisesti paikoilleen, saapui reellä paikalle junasta myöhästynyt Forssell, joka saman tien ryhtyi piirtämään Kiven kuvaa. Tämän sittemmin kadonneen piirroksen perusteella teki Albert Edelfelt kuuluisimman Kiveä esittävän kuvan (ks. esim. Kansallisbiografian Kivi-artikkeli), joka julkaistiin ensi kerran toukokuussa 1873 Julius Krohnin toimittamassa Suomen Kuvalehdessä (entinen Maiden ja Merien takaa).

Piirtämiseen meni aikaa puolisen tuntia ja sitä säestivät kirkolta kuuluvat kuolinkellot. Kun piirros oli valmis, arkku suljettiin ja sitä lähdettiin kiireellä kantamaan hautausmaalle. Kantajia oli kolme ryhmää, sillä matkaa Syvälahden torpalta kirkolle on noin kolme kilometriä. Nervander mainitsee kantamisen vieneen aikaa neljännestunnin, mutta sen täytyy olla virhe, taikka todella kiirettä ovat kantajat pitäneet vaihtoineen kaikkineen. Tavallinen ihmisen kävelynopeus kun lienee noin 5 km/h ja Nervanderin mainitseman ajan mukaisesti kantajat arkkuineen päivineen olisivat kävelleet yli 10 km/h. Lisäksi August Hannikainen muisteli, että tie oli hyvin liukas ja kantovuoroja piti vaihtaa useaan kertaan.

Hautaan Kiven siunasi kirkkoherra Carl Aspegren ja puheen piti J. V. Calamnius. Haudalla laulettiin ”Hiljaa, oi hiljaa, murheesta vaivu pois” sekä Paavo Cajanderin tilaisuutta varten kirjoittama ”Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan” Friedrich Flemingin Horatiuksen ”Integer vitae”-oodiin tekemällä sävelmällä. Samaan sävelmään teki myöhemmin tekstin myös P. J. Hannikainen, jonka versio tunnetaan nimellä ”Ystävän haudalla”, mutta se alkaa samalla säkeellä kuin Cajanderin versio. Cajanderin teksti muuten julkaistiin otsikolla ”Runoilija A. Kiven haudalla” vuoden 1872 viimeisessä Pääskynen-lastenlehdessä! Lehteen painettu ilmestymispäivämäärä on 28.12.1872, mutta oikeasti se lienee ilmestynyt myöhemmin, koskapa Kivi kuoli vasta kolme päivää tuon päivämäärän jälkeen… Lehteä toimittivat Ida Godenhjelm ja Julius Krohn.

Kiven peijaiset pidettiin läheisessä Saksan talossa ja niiden tarjoiluista ja muistakin hautajaisjärjestelyistä on säilynyt Albert Stenvallin tekemä, 7.1.1873 päivätty seikkaperäinen selvitys. Siitä käy ilmi, että hauta maksoi neljä markkaa, rovastin palkkio oli kuusi markkaa ja kirstun tekijän kolme markkaa. Alkoholia nautittiin peijaisissa monipuolisesti: oli kori oltta, oli konjakkia, punssia, viiniä, sherryä (”sehrryy”), rommia (”rommea”) ja viinaa sekä ”pisoffii” (viinipohjaista makeaa juomaa, bischoffia). Myös poltettavat oli talon puolesta: kasakkaa (piipputupakkaa), sikareita ja paperossia. Loppusummaksi saatiin 148,77 markkaa.

Kun Kaarlo Bergbomin Karkureiden ruotsinkielisestä esityksestä Raphael Hertzbergiltä saama Kiven tekijänpalkkio 113 markkaa ei riittänyt hautajaislaskun kattamiseen, puuttuvaa summaa kerättiin keräyslistalla. Siihen osallistui moni sellainenkin, joka ei hautajaisissa ollut. Listan perusteella rahaa jäi sitten ylikin. Mainittakoon, että Tuusulan kirkon- ja vaivaiskassa oli maksanut ”multa-, kello- ja arkkuliinarahat” eli nähtävästi haudankaivuun, kuolinkellojen soiton sekä arkun päällä ennen hautaanlaskemista pidetyn liinavaatteen eli alban.

Maahanpanon kiireisyys lienee aiheuttanut sen, että Kiven aktiivikauden lähin tukija Kaarlo Bergbom ei ollut hautajaisissa. Hän oli ollut joulusta asti Viipurissa järjestämässä Suomalaisen Teatterin esityksiä, joita oli useita viikossa. Nähtävästi Kiven kuoleman vuoksi hän otti hautajaispäivää seuranneen sunnuntain (5.1.) esityslistalle kolmen yksinäytöksisen näytelmän (ml. Kihlaus) rinnalle myös Kiven Margarethan. Näin voi päätellä Suomalaisen Teatterin ilmoituksista viipurilaisissa lehdissä, sillä ensimmäisessä ilmoituksessa, Suomenlehdessä 31.12. Margarethaa ei mainita, mutta esitystä edeltävän päivän (4.1.) ilmoituksessa Wiborgs Tidningissä se on ensimmäisenä.

Kiirettä on pitänyt, monin tavoin.