Kirjallisuuden kliseet, kaanon ja kokemukset

Frankfurtin kirjamessut alkavat viikon kuluttua. Viitisen vuotta valmistelutyötä ja nyt Suomen teemamaavuoden loppuhuipennus on käsillä. Maailman suurimman kirja-alan tapahtuma saa paljon mediahuomiota, ja sitä lankeaa kosolti myös teemamaalle. Meiltä on usein kysytty, millaista Suomi-kuvaa tässä viedään. Lähteekö rahtikuormassa mukana joulupukki tai edes pari poroa? Suomalaisen kirjallisuuden kaanon?

Jokainen teemamaa saa itse valita fokuksensa. Joillain mailla teemamaahanke on ollut poliittinen, usean ministeriön yhteishanke, toiset tähtäävät matkailun edistämiseen. Suomen FINNLAND. COOL. -teemamaahankkeen keskiössä on kirjallisuus. Tämä on luontevaa siksikin, että hanketta Suomessa koordinoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran osasto FILI, joka on kirjallisuuden vienninedistämisorganisaatio.

Frankfurtissa ohjelmamme ydin on messupaviljonkimme ja sen tapahtumat. Itse kirjallisuusohjelma on rakennettu yhteistyössä saksalaisten kustantajien kanssa, jotka julkaisevat yli 130 nimikettä suomalaista kirjallisuutta tänä vuonna ja ovat kutsuneet messuilla esiintyvät kirjailijat Saksaan yhteistyössä FILIn kanssa.

Messupaviljongin ovat suunnitelleet kolme Aalto-yliopiston maisteriopiskelijaa, Natalia Baczynska Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä. Opiskelijat ovat halunneet suunnitella tilan, joka tuo hankkeemme sielun, kirjallisuuden, esiin monella eri tavalla. Lavoille ei marssiteta Suomen kirjallisuushistoriaa pienoiskoossa ja opettavassa hengessä, vaan messukävijät temmataan keskusteluihin ja kokemaan kirjallisuutta, myös tulevaisuuden sellaista.

Kliseekysymys on haastava. Kliseitä on hyvä olla mukana jonkun verran, koska ne tarjoavat tarttumapintaa suurelle yleisölle. Suomalaistunut saksalainen toimittaja Roman Schatz pitää joka aamu paviljongissa Finland for beginners -kurssin, jonka osissa tartutaan johonkin suomalaiseen stereotypiaan ja pureudutaan kliseen taustoihin. Ennen kaikkea on paikallaan kuitenkin monipuolistaa vallitsevaa kuvaa ja haastaa omaakin ajatteluamme esimerkiksi keskustelemalla siitä, ketkä saavat äänensä kuuluviin kirjallisuudessamme, kuinka yhteinen kirjallisuus muodostuu.

Kaksi esiintymislavaa täyttyy ohjelmasta viiden päivän ajan, niillä on yhteensä liki 120 esiintymistä tuona aikana, mutta kirjallisuutta pääsee kokemaan myös muilla tavoin: aivonsa sähkökäyrät voi luetuttaa Brain Poetry -pisteessä, jolloin käyrät tulostetaan kassakuitille saksan- tai englanninkielisenä runona. Toisessa pisteessä on taiteilijakollektiivi IC-98:n Muistikirjoituksia-teos, jota tekijät itse luonnehtivat osallistavaksi runoinstallaatioksi tai installaatioantologiaksi. Mukana on kahdeksan runoilijan, Kristian Blombergin, Mikael Bryggerin, Pauliina Haasjoen, Sirpa Kyyrösen, Teemu Mannisen, Henriikka Tavin, Olli-Pekka Tennilän ja Miia Toivion tekstejä.

Muistikirjoituksia-teos ottaa kantaa jäljentämiseen digitaalisena aikakautena palauttamalla sen käsityöksi: runot on kaiverrettu mosaiikkipaloille, joilta yleisö voi lyijykynällä hiertää tekstifragmentteja erityiselle paperille. Antologia on olemassa vain yksittäisenä installaationa – originaalilaattojen kokoelmana – ja siitä tehtyinä yksilöllisinä kopioina, jotka leviävät ihmisten käsissä.

BY-näyttelyssä lastenkirjakuvittajat päästävät niin lapset kuin aikuisetkin astumaan sisään luomiinsa maailmoihin ja vaikkapa sovittamaan vaatteita. Todellisuuden tutkimuskeskuksen Metatext-hankkeen performanssissa taiteilijat lähestyvät messuyleisöä ja haastavat lähestymään tekstejä luovasti ja miettimään uudenlaisia lukemisen konventioita.

Mitä messujen jälkeen, tähänkö kaikki päättyy? Päinvastoin, Suomi teemamaana -hanke on uuden kauden alku: koko valmisteluaika ja erityisesti tämä vuosi on tuonut paljon lisää ystäviä suomalaiselle kirjallisuudelle ja suomalaisille kirjailijoille, ja messujen jälkeen työ jatkuu uusille, entistä suuremmille yleisöille.