Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana

Ruotsalaisen Bo Kaspers Orkesterin Bo Sundström kertoi loppuvuodesta 2015 Helsingin Sanomain Nyt-liitteen haastattelussa, että hänen merkittävimmät lukukokemuksensa ovat olleet Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Tämä ei ehkä herätä kummemmin ihmetystä. Suuret suomalaiset klassikot, totta kai ne Ruotsissakin tunnetaan.

Tuntematon sotilas oli ilmestyessään 50-luvulla myös Ruotsissa suuri juttu, Nils-Börje Storbomin kääntämänä.

Ruotsintaja Janina Orlov palkittiin valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla syksyllä 2015. Palkintoperusteissa kehuttiin hänen tehneen paljon suomalaisen kirjallisuuden eteen Ruotsissa, koska suomalaisen kirjan matka käännöksenä naapurimaahan ei ole lyhyestä välimatkasta huolimatta helppo tai itsestään selvä. Miksi näin? Meillähän lisäksi kirjoitetaan paljon korkeatasoista kirjallisuutta ruotsiksi – reitin luulisi olevan selvä myös riikinruotsalaisten lukijoiden luo.

Tilastot kuitenkin osoittavat muuta. Ruotsi ei ole ollut mitenkään helppo tai itsestään selvä vientikohde suomalaiselle – ei suomen- eikä ruotsinkieliselle kirjallisuudelle. Matka on monen teoksen kohdalla ollut hyvinkin pitkä, vauhtia on haettu usean muun maan kautta ennen kuin teos on päässyt ruotsalaiseen kustantamoon. Syystä tai toisesta markkinat ovat olleet meille helpommat esimerkiksi Tanskassa.

Teos ei siis myöskään ole valmis toisen maan markkinoille, vaikka olisi valmiiksi julkaistu kyseisen maan kielellä. Suomenruotsalainen kirja vaatii ruotsalaisen kustantajan, joka hoitaa teoksen markkinoinnin ja jakelun mm. kirjakauppoihin Ruotsissa. Usein kirjat saavat myös uudet kannet.

Mistä tämä Pohjanmeren odottamaton leveys sitten johtuu? Syitä on varmasti useita, eivätkä ne kaikki ole paikannettavissa. Kiinnostus tai sen puute Suomea kohtaan on todennäköisesti yksi syy: maa on yhtä aikaa liian tuttu ja samalla vähän vieras. Siksi vaaditaan kirjan menestystä muualta ennen sen myyntiä Ruotsiin. Toinen syy voi olla suomen opetus ja sen tilanne ruotsalaisissa yliopistoissa: mikä rooli kirjallisuudella ja kääntämisellä on siellä, mistä syttyy kipinä uusille kääntäjille. Merkille on pantava myös vastavuoroisuus, tai oikeammin sen puuttuminen: Suomessa julkaistaan niukanlaisesti pohjoismaista kirjallisuutta suomennettuna.

Tuuli tuntuu kuitenkin vähitellen kääntyvän. Palkitun Janina Orlovin käännökset ovat saaneet kiitosta Ruotsissa. Katse on Väinö Linnan kuumien vuosien jälkeen alkanut siirtyä myös suomalaiseen nykykirjallisuuteen, ja on alettu havaita, että täältäkin tulee hyvää kirjallisuutta. Esimerkiksi Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, Laura Lindstedtin Oneiron ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia ovat kaikki myös ruotsalaiskustantajien kustannusohjelmissa.

Uusi suomenruotsalainen kustantamo Förlaget puolestaan pyrkii suoraan Ruotsin markkinoille, ja on juuri palkannut myyntipäällikön tätä varten. Ruotsissa työskentelevän myyntipäällikön haasteena on saada suomenruotsalaiset kirjat samoille markkinoille ruotsalaisten kanssa. Ja ne ovatkin noin 30 kertaa suuremmat kuin ruotsinkielisten kirjojen markkinat Suomessa.

Toivottavasti Ruotsin kohdalla päästään samaan tilanteeseen kuin Tanskassa, jossa pienehkön Jensen&Dalgaard-kustantamon syksyn 2016 ohjelmassa on jopa viisi suomalaista teosta. Sillä, että niin moni on juuri suomalainen, ei kustantamon mukaan ollut väliä, koska kaikki olivat niin hyviä kirjoja.