Kirjan mutkikas matka maailmalle

Suomalaisen kirjallisuuden vieminen maailmalle – mitä kaikkea se vaatii? Aiheesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, erityisesti viime syksyn Frankfurtin kirjamessuille valmistautuessa ja niiden jälkeen. Monen kirjantekijän toiveet ovat onnistuneiden kirjamessujen jälkeen korkealla. Kiinnostava teos tai kirjan menestys Suomessa ei kuitenkaan riitä takeeksi menestyksestä ulkomailla. Teoksen kääntäminen omin päin ja sitten kauppaaminen ulkomailla ei onnistu, vaan on saatava ulkomainen kustantaja ostamaan teoksen käännösoikeudet. Sitten asialle tarvitaan ammattikääntäjä ja on otettava paikallisen kustantajan levitys- ja markkinointikanavat käyttöön, jotta käännös varmasti löytää tiensä paikallisten lukijoiden käsiin.

Suomalaisen kirjallisuuden lisääntynyt kansainvälinen näkyvyys edesauttaa tulevaa myyntityötä, kaiken takana kuitenkin on se, että myyjät tuntevat kohdemaan kiinnostukset ja että heillä on oikeat verkostot.

Suomalainen kirjallisuusvienti on viime vuosina ottanut aimo harppauksia eteenpäin: kustantamot ovat perustaneet omia Foreign Rights -osastojaan ja erikoistuneet kirjallisuusagentuurit myyvät edustamiensa kirjailijoiden käännösoikeuksia. Monet kirjailijamme ovat ulkomaisissa agentuureissa, kuten Sofi Oksanen ja Rosa Liksom, joilla molemmilla on ruotsalaiset agentit.

Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI ei kauppaa käännösoikeuksia, vaan tukee kustantajia näiden työssä, sekä Suomessa että ulkomailla. Ulkomaiset kustantajat voivat hakea tukea suomalaisen kirjallisuuden käännättämiseen ja painattamiseen. Tässä tulee jälleen yksi avainsana, käännättäminen. Kirjallisuusviennissä kun ei riitä vain hieno teos ja hyvä myyjä, vaan vain hyvä käännös takaa, että teos säilyttää kirjallisen arvonsa ja löytää lukijansa toisessa maassa.

Ennen kääntämistä oikeudet täytyy saada kaupattua. Yksittäisen teoksen myyminen vaatii paljon työtä, lukuisia yhteydenottoja, tapaamisia ja juuri niitä oikeita kontakteja. Kustantamot ja agentuurit teettävät teoksista näytekäännöksiä, kirjoittavat esittelytekstejä, tapaavat ulkomaisia kontaktejaan messuilla, soittelevat ja meilaavat. Yhden teoksen myyminen saattaa vaatia parikymmentäkin yhteydenottoa ennen kuin kaupat syntyvät. Menestykseksikin nousseen kirjan myyminen on voinut vaatia paljon sinnikästä työtä. Ulkomaiset kustantajat puolestaan saattavat pyytää oman koelukijansa kommentteja alkukielisestä teoksesta tai vaikka luottokääntäjältään lausuntoa.

Kilpailu ulkomaisista lukijoista on kova ja tahti kiihtyy. Toisinaan oikeuksia myydään jopa ennen alkuperäisteoksen ilmestymistä pelkkien ennakkomateriaalien perusteella. Maineikkaiden, pitkän uran luoneiden kirjailijoiden kohdalla tämä ei ole kovin yllättävääkään tietysti. Mutta myös Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia (Otava 2014) ehdittiin myydä Norjaan ja Ranskaan jo ennen ilmestymistään. Esikoisteokselta aika saavutus! Ilmestyttyään se on myyty vielä kuuteen muuhun maahan. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (WSOY 2014), sekin esikoisteos, on puolestaan tähän mennessä myyty jo 14 maahan. Suomalainen kirjallisuus pysyy siis hyvin kehityksessä ja nopeissa markkinoissa mukana, myyjät valppaina ja ostajat kiinnostuneina.

Suomalaisen kirjallisuuden kysyntä ennen Suomen teemamaavuotta Frankfurtin kirjamessuilla 2014 oli Saksassa kovimmillaan, sillä paikalliset kustantajat halusivat kukin ”oman suomalaiskirjailijan” messuja varten. Muu maailma seuraa Saksan kirjamarkkinoita tiiviisti ja samanaikaisesti onkin alkanut tapahtua myös englanninkielisillä markkinoilla, jotka ovat hyvin haastavat, koska käännöskirjallisuutta julkaistaan ylipäätään hyvin vähän. Jo syksyllä käännösoikeuksia kaupanneet suomalaiskustantajat kertoivat uusien alueiden noususta Frankfurtin jälkeen: yhteydenotoista Aasiasta, esimerkiksi Kiinasta, Japanista ja Intiasta, joihin kaikkiin myytiin suomalaista kaunokirjallisuutta, romaaneista esimerkiksi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja Kiinaan ja Asko Sahlbergin He Intiaan. Erityisesti kuitenkin lasten- ja nuortenkirjallisuutemme kiinnostaa Aasiassa.

Kirjallisuusvienti pieneltä kielialueelta on haastavaa, sillä suomesta ja ruotsista kääntäviä ammattikääntäjiä on vähemmän kuin suurista kielistä, ja ulkomaisten kustantajien voi olla vaikea löytää alkukielellä teoksia lukevia lausunnonantajia. Mitä etäisemmille kielialueille mennään, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa. Käännösoikeuksien myyntityö vaatii resursseja eivätkä siitä saatavat tulot huimaa päätä.

Käännökset ovat kuitenkin tärkeitä uusien lukijoiden saamiseksi kirjallisuudellemme. Työtä tehdäkseen on uskottava siihen, että juuri meillä on kerrottavana tarinoita, jotka puhuttelevat ihmisiä muuallakin. Klassikkomme kertovat omaa tarinaansa historiallisista tapahtumista ja mielenmaisemasta. Monimuotoinen nykykirjallisuus valottaa sekä kansallisia että globaaleja kysymyksiä tavalla, joista muissa maissa voivat nauttia sekä Suomen ystävät että ne, jotka etsiytyvät kirjan äärelle vain aiheen ja teeman innoittamina, tietämättä etukäteen mitään maastamme.