Koronapäiväkirjat dokumentoivat poikkeusaikaa
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0
16.3.2020, maanantai. Kotona keittiön pöydän ääressä, Radio Suomi auki. Hienoa kyllä, että IT pystyi niin nopeasti hoitamaan meille nämä läppärit, jotta voimme työskennellä kotona. Katsoin juuri keruupostin ja sinne olikin viikonlopun aikana saapunut paljon vastauksia viime viikolla alkaneeseen Koronakevät-keruuseen, mutta olihan se odotettavissakin. No nyt pääministeri sitten julisti Suomeen poikkeustilan. Arkiston tutkijasalitkin suljetaan. Kuulostaa hurjalta. Pelottavalta. Tämä on kyllä sellainen hetki joka ei varmasti unohdu.
Tuo päivä, kuten koko kevät oli todellakin poikkeuksellinen. Kukin meistä käsitteli uutta tilannetta tavallaan, moni löysi avun ajatustensa jäsentämiseen kirjoittamisesta. Facebookissa ruodittiin hallituksen toimia, analysoitiin tautitilannetta ja viranomaisten strategioita. Yksi avautui koko kansalle blogissaan tai lyhyemmin Twitterissä koronapäiväkirjat-aihetunnisteella, introvertimpi uskoutui päiväkirjalleen.
Osana syyskuussa päättynyttä Koronakevät-keruutamme vastaanotimme SKS:n arkistoon viitisenkymmentä koronapäiväkirjaa poikkeusajan herättämistä tunteista ja ajatuksista. Odotetusti koronapäiväkirjoja kirjoitettiin keruun viimeisiin päiviin asti, mikä näkyy myös niiden laajuudessa. Tosin kaikkein laajin päiväkirjavastaus, 174 sivua, vastaanotettiin jo huhtikuun lopulla. Yhtään Covid-tauti -sairauspäiväkirjaa ei joukossa ole.
Päiväkirja saattaa olla jollekin muotona ”perinteistä” keruuvastausta tutumpi ja siten helpompi tapa jäsentää kriisiajan kokemuksia. Päiväkirja sallii hiomattomamman, vapaamman ilmaisun, jossa toistokaan ei haittaa. Päiväkirjan muotoon kirjoitetuissa koronateksteissä myös kommentoidaan muita keruun vastauksia enemmän omaa kirjoittamista ja pohditaan miksi ja miten koronapäiväkirjaa kirjoitetaan:
23.3. Näiden merkintöjen avulla voin seurata paitsi historiallisen ajanjakson etenemistä ja hallituksen toimenpiteitä, niin omia ja ystävien tunnetiloja. Ahdistus, epävarmuus, pelko, tyytymättömyys parisuhteen kommunikaatiotasoon, unettomuus tai ylimenevä toimeliaisuus ovat yleisempiä huomioita. Olin taas oma itseni, pelkoni ja ahdistus oli purettu päivittäisiin merkintöihin päiväkirjan sivuille!!
Nainen, s.1966
21.3. As soon as I heard about this project, I wrote and asked, do you accept stories in other languages apart from the national ones (Finnish, Swedish, Sami, Roma…). Yes, they said, write in English if you like. By all means.- – As soon as I started to, I felt much, much better.
Nainen, s.1975
9.4. Kirjoitusintoni laimenee päivä päivältä. Tunnen itsessäni jo nyt tuon piilevän turhautumisen. 26.5.Kaksi viikkoa on kulunut ilman että olisin tuntenut mitään kutsumusta kirjoitella tähän ”historiikkiin”. Olo vaihtelee vähän laidasta toiseen. Sen vain tajuan ja tunnen, ettei elämä tällaisenaan, tapaamisrajoituksineen, ole minua varten.
Nainen, s.1936
Koronapäiväkirjojen joukossakin rakenne ja dokumentoinnin tarkkuus vaihtelee. Merkintöjä voi olla jakson jokaiselta päivältä, ja joinain päivinä raportoinniksi riittävät uudet tartuntaluvut. Osa on jaksottanut muistiinpanonsa kuukausittain tai raportoinut vain niiltä päiviltä, joilta on jotain koronaan liittyvää kerrottavaa. Päiväkirjanomainen on myös sähköpostikirjeenvaihtoa kuuden kuukauden ajalta Pohjois-Amerikassa asuvan sisarensa kanssa dokumentoineen naisen laaja vastaus.
Eräs kirjoittaja dokumentoi tapahtumia yhden päivän ajalta, tunti tunnilta:
Uupumus tuntuu viikko viikolta raskaammalta. Miksi? Voisin kirjoittaa jotain tästä työpäivästä. Ehkä se auttaa tunnistamaan ongelmakohdat omassa korona-arjessa.
Nainen, s.1984
Koronapäiväkirjoissa päiväys osoittautuu myös sisältöä jäsentäväksi elementiksi erityisellä tavalla. Päivät, jolloin hallitus toimeenpani tai purki rajoituksia tai media uutisoi ensimmäisestä kuolonuhrista, huomioidaan useimmissa päiväkirjavastauksissa ja niiden kautta reflektoidaan omia tunteita poikkeusaikana.
Epävarmuus, eristäytyminen, ikävä, säännöt tai niiden noudattamatta jättäminen ovat saaneet kirjoittajat purkamaan turhautumistaan päiväkirjoihin. Aineisto syventää julkisesta keskustelusta tututtuja koronahäpeä- ja koronaraivo-käsitteitä, sillä koronaan liittyvästä syyllisyydentunteesta ja ahdistuksesta avaudutaan päiväkirjakirjateksteissäkin monin paikoin.
23.4. Lapset elävät eristyksissä ja pitävät kaikki säännöt. Minun tekee mieli rikkoa niitä, kutsua kaikki syömään, grillata ulkona, paistaa munkkeja, poksautella kuohuviinipulloja, tehdä jotain, joka erottaa arjen juhlasta, päivän toisesta.
Nainen, s. 1964
Koronapäiväkirjat dokumentoivat paitsi ahdistusta myös riemua ja vapaudentuntoa. Opettajan poikkeusajan päiväkirjaa jäsentää koronan lisäksi kouluvuoden sykli ja sen tärkeät virstanpylväät.
30.5. Riemastuttava once in the lifetime -fiilis siitä, että minulla juhlien vihaajalla ei tarvitse olla tukka ojennuksessa, hame silitetty ja kutittavat sukkahousut jalassa! Aivan mahtavaa istua Teamslakituksessa ryppyisessä hameessa, ilman kameraa kaikkiaan. Ei huolta ohjattavasta ryhmästä eikä manöövereistä. Ei mitään itselle työlästä, vaan puhdasta lomanalkamisjuhlaa.
Nainen s.1961
Monessa vastauksessa huomioitu talvisodan päättymisen 80-vuotisjuhla 13.3. on saanut kirjoittajat rinnastamaan tuoreen tilanteen herättämät tunteet sota-aikaan. Koronakeväälle osuneita vuotuisjuhlia, kuten äitienpäivää, pääsiäistä ja vappua vietettiin päiväkirjamerkintöjen mukaan poikkeusoloista huolimatta, joskin erikoisjärjestelyin.
Palmusunnuntai – -jotkut kavereistani esittelevät Facebookissa kotinsa lähelle perustamaansa etävirpomispistettä – kuvissa näkyy yksi virpomavitsoille tarkoitettu kori ja toinen, josta voi ottaa palkan. Myös siskoni lapset käyvät etävirpomassa ilmeisen menestyksellisesti. Mummia he virpovat parvekkeen alla, ja mummi laskee palkan parvekkeelta korissa. Itse saan lapsilta virpomisvideon.
Nainen, s. 1977
Intensiivisen ja hämmennyksen täyttämän kevään jälkeen kesäloma koronasta on enemmän kuin tervetullut. Se näyttää myös mahdolliselta, kun rajoituksia kesäkuussa päätetään purkaa. Kesäkuukausien merkinnöissä onkin jo toiveikkuutta, vaikka taustalla elääkin pelko koronan toisesta aallosta.
15.8. Huomaan itse tämän koronapäiväkirjani päivitystahdissa jonkin näköisen verrannollisuuden koronatilanteen vakavuuteen Suomessa… Kesällä tuli kirjoitettua vähemmän, kun koronatilanne oli maltillisempi ja minä niin kuin koko muukin kansa vietti enemmän aikaa neljän seinän ulkopuolella. Eikä silloin tullut edes ajateltua koko koronaa niin paljoa, kun mediallakin oli muita aiheita pohdittavana.
Nainen s. 1990-luku
Kirjoittajan itsensä tai potentiaalisen lukijan kanssa käymään dialogiin kuuluu osana myös pohdinta siitä, milloin koronapäiväkirjan kirjoittaminen olisi sopiva lopettaa.
29.3. Olen myös pohtinut, kuinka kauan aion pitää tätä koronapäiväkirjaa. Mikä olisi merkkipaalu, johon pitäisi lopettaa. Se, kun Uusimaa avautuu? No, se voi tapahtua myös siksi, että muualla menee tarpeeksi huonosti. Se, kun koulut avautuvat? Jos kriisi päättyy heinäkuussa, niin tuskin kannattaa kirjoitella elokuun puoliväliin. Se, kun ravintolat avautuvat?
Nainen, s. 1991
Vähän haikeaa lopettaa tämä – tai siis lähettää tämä. Kirjoittaminen oli merkityksellisempää kuin ajattelin etukäteen. Tämän erikoisen mutta omituisella tavalla luovan puolivuotisen muistaa luultavasti kotikeskeisenä sopeutumisfiiliksenä, jota maustoi pesän rajojen säätely: ketä tapaan, missä liikun, miten paljon uutisia jaksan ja miten pidän yhteyksiä digivälinein.
Nainen, s. 1961
***
19.11.2020, torstai. Etätöissä kotona. Ulkona riehuu kilpaa Liisa-myrsky ja koronan toinen aalto. Menin sitten kirjoittamaan päiväkirjoista. Niitähän on tutkittu paljon, enkä itse ole edes kirjallisuustieteen enkä päiväkirjojen asiantuntija! Olen arkistotutkija, jonka työhön kuuluu keruuaineistojen käsittely. Olemmehan me kyllä aiemmin keränneet suomalaisten päiväkirjamerkintöjä yhden päivän ajalta, mutta tämän tyyppistä päiväkirja-aineistokokonaisuutta emme ole koskaan vastaanottaneet. Moni vastaaja kirjoitti siitä, kuinka ihmiset eivät ole koronakriisin aikana tasa-arvoisia. Olen siitä kyllä ihan samaa mieltä ja myönnän kuuluvani etuoikeutettujen joukon kärkeen: sainhan ensimmäisenä tutustua näihin suurenmoisiin teksteihin. (Olisi itse asiassa tehnyt mieli täyttää koko blogiteksti aineistoesimerkeillä. Harmittaa, kun niin moni hieno ote jäi tästä pois. ) Täytyy myös myöntää, että jos kirjoittaminen on auttanut vastaajia korona-ahdistuksessa, niin kyllä noiden tekstien lukeminen on välillä vastaavasti terapoinut minua. Nyt onkin juuri hyvä aika, ennen kuin koronaähky iskee, päästää aineisto käsistä heille, jotka tutkivat poikkeusajan arkea, juhlaa, kulutuskäytäntöjä tai vapaa-aikaa.
Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!