Miksi keräämme muistitietoa syntymäpäivistä?

Kuva: Marja-Leena Jalava.

10.6.2023, Paljon onnea vaan! -keruun syntymäpäivä

Paneelikeskustelu arkistojen tulevaisuusvisioista SIEF-konferenssissa Tsekin Brnossa on juuri päättynyt. Istun norjalaisen kollegan, Audun Kjusin, kanssa luokkahuoneessa jatkamassa ajatustenvaihtoa muistitietokeruista. Norske Folkemuseum suunnittelee perhejuhlia koskevaa keruukimaraa, koska päinvastoin kuin vuotuisjuhlista, heillä on niistä tallennettuna muistitietoa vain hajamainintoina. Audun kertoo minulle syntymäpäivien viettämistä koskevasta keruuhankkeesta ja tiedustelee, olisiko SKS kiinnostunut liittymään mukaan. Keruuseen ovat jo lupautuneet myös muistiorganisaatiot Latviassa ja Ruotsissa.

Mikä erinomainen idea! 

Vaikka syntymäpäivien viettämisestä – tai viettämättömyydestä – lienee jokaisella tunteikkaitakin muistoja ja kokemuksia, ei keruuta aiheesta ole arkistossamme järjestetty.  Muistiinpanoja merkkipäivästä toki meidänkin, SKS:n perinteen ja nykykulttuurin kokoelmiimme on aikojen saatossa kertynyt. Katsotaanpa, mitä jo olemassa olevat aineistot voivat kertoa syntymäpäivien viettämisestä.

Vanhempia muistiinpanoja löytääkseni suuntaan arkistosalin kansatieteelliselle kortistolle. Viitekortisto on ryhmitelty eri teemoihin, joista Elämänkaudet ja juhlat pitää sisällään Vuotuisjuhlat ja merkkipäivät.

Varhaisemmassa aineistossa syntymäpäivien ja erityisesti pyöreiden vuosien viettäminen näyttäytyy arvokkaana tapahtumana, mutta lastenkin syntymäpäivien juhlintaan on saattanut liittyä tarkkoja tapoja ja käytäntöjä.

Albert Rautiainen (s. 1893) Karstulan Oinoskylästä kirjasi vuonna 1968:

Kun on talossa ainoa poikalapsi ja vallankin kuin se on viimmenen, niin sen kunniaksi on pitetty joka vuosi hänen syntymisensä jälkeen syntymämerkkipäivä, ja on niille päiville kutsuttu ensiksi kummit ja läheiset sukulaiset. Jos juhla on isompi niin läheiset naapurit. Ja kaikille merkkipäiville tulleille on annettu kahvit. Ja tämä merkkipäiväin pito on tarkoitettu iltaseksi. Ja myös on kuhtuminen sanottu tulla sinä iltana meijän talloo. Sillä tämä juhla kuin se on järjestetty iltaiseksi on sillä tarkoitus, että tämä juhlittava lapsi eläisi hyvin vanhaksi. Ja kun on kutsuvieraat tullu ja niille kahvi annettu ja kutsuvieraat ovat tuoneet lahjansa sukat, lapaset tai pienet sukset tai pienen kelkan. Toiset ovat antaneet pienen rahalahjan. Sitten kuin kahvit on juotu niin isä kummi nostaa kolmasti ja sannoo kuin pitkäks ens vuotee kummipoikaa kasvaa ja kummi siunaa poijan. Jos ei ole isäkummi saapunut jostakin syystä niin tämän siunauksen ja noston tekkee äiti kummi. Tämä tapa on ollut käytännössä ennen tämän vuosisadan alkua ja tämän vuosisadan alussa ja vähitellen se on häipynyt pois. Ja ensimmäisen maailman sodan jälkeen ei ole tätä tappoo käytetty.[1]  

SKS KRA. Rautiainen, Albert 18889.1968.

Tietojärjestelmään kuvailtuja aineistoja voin yrittää etsiä esimerkiksi asiasanojen avulla. Kaikkein tuoreimmat keruuaineistot ovat sähköisessä muodossa, mikä tarkoittaa, että keruuvastauksen tekstisisältöön pystyy kohdistamaan sanahakuja. Kaiken tämän ulkopuolelle voi kuitenkin jäädä runsaasti relevanttia aineistoa, jos sitä ei ole riittävällä tarkkuudella kuvailtu.

Muistitietokeruista vuosien 2018–2019 Kyläillään!-keruussa syntymäpäivät mainitaan jopa 40:ssä vastauksessa. Ilmeinen aineisto syntymäpäivätutkijalle on lahjojen antamista ja saamista kartoittanut Lahjat-kysely vuodelta 2008: syntymäpäivälahjoihin sekä niiden antajiin ja vastaanottajiin saattaa liittyä voimakkaita, joskus ristiriitaisiakin tunteita. Kun yksi tuntee olonsa vaivautuneeksi saadessaan liian kalliita lahjoja ja toinen taas loukkaantuu liian vähäpätöisestä lahjasta, tulee väkisinkin mieleen, onko ajatus sittenkään tärkein.

Uudemmissa aineistoissa näkyy aineettomien lahjojen lisääntyminen. Lahjakortti on lähes aina varma valinta, mutta jos antaa lahjaksi saunan seinien punamultauksen ja kivien keruun pellolta traktorin lavalle, täytyy lahjan saaja ja tämän toiveet jo tuntea tarkkaan.

Suomalaisen päivä -keruiden 1999, 2009 ja 2019 aineistot osoittavat, että kaikille 2.2. ei ole tavallinen päivä, jos se osuu syntymäpäivälle. Myös Mitä söin tänään -kirjoituskilpailussa merkkipäivä muuttaa kalakeiton kakuksi.

Pitipäs sattua! SKS:n ruokapäiväkirjapäivä ja mieheni syntymäpäivä yhtä aikaa!!! Ja minä kun olin jo hyvissä ajoin varannut Tallinnan-matkan ruokineen ja juomineen syntymäpäiväyllätykseksi puolisolleni, joka tunnetusti rakastaa ja syö mielellään hyvää ruokaa ja – nauttii kyllä juomistakin.

SKS KRA. Ruoka 240.2023.

Ruoka ja juoma ovat kauttaaltaan syntymäpäiväkuvausten keskeisiä elementtejä, olkoonkin, että sen seitsemän sortit ovat vaihtuneet sushiin, ja kahvi kuohuviiniin. Vai onko?  Vaikka pullot poksahtelevat tiuhaan tuoreemmissa syntymäpäiväkuvauksissa, kahvittelu vaikuttaa kuuluvan edelleen juhlaan – ainakin ajatuksen tasolla.

Alkuillasta mökkinaapurit tulivat onnittelukäynnille. Tuomisina oli pullo Koskenkorvaa, mikä huvitti, muttei ollut sinänsä yllättävää. Tein kaikille kossukolat, koska muuta limonadia kuin Coca colaa ei ollut. Jääpalojakin löytyi. Olisin keittänyt kahvit, koska olin varannut mutakakun ja Dajm-kakun puolin syntymäpäivän kunniaksi, mutta vieraat eivät enää illalla halunneet kahvia.

SKS KRA. Ruoka 323.2023.

Paljon onnea vaan! -keruu täydentää ja rikastaa SKS:n arkiston syntymäpäiväaineistoa, mikä ilahduttanee tapakulttuurin ja sen muutoksen tutkijaa. Naapurimaiden muistiorganisaatioille keruu tarjoaa lisäksi arvokkaan vertailuaineiston ja avaa mahdollisesti uusia väyliä tulevaisuuden yhteistyölle. Saapa nähdä, onko tapana muuallakin, että syntymäpäiväsankari tuo itse tarjoilut kouluun ja töihin.

Tätä kirjoittaessani keruu on yhä käynnissä Latviassa ja Ruotsissa, jossa on vastaanotettu jo sata vastausta. Norjassa keruun loppusaldo ylsi 108:aan. Suomalaisilla on aikaa vastata –  ja kiriä Pohjoismaat kiinni –toukokuun loppuun asti.

Tähän mennessä vastaanottamamme aineisto näyttäytyy moninaisena. Pyöreiden vuosien viettäminen pitää pintansa, mutta yhä tärkeämpää vaikuttaisi olevan järjestää omannäköiset juhlat. Pettymysten minimoimiseksi voi aina luoda oman syntymäpäiväperinteen ja hankkia lahjankin itse:

Aikuisena ostin useimmiten syntymäpäivälahjan itselleni: jonkun korun, kirjan tai muuta mikä tuntui tärkeältä. [– –] Tasavuosisynttäreilleni pukeuduin kävelypukuun, oli vanhan rosanvärinen, tiilenpunainen mokka ja viimeksi musteensininen pitsinen. Mustat avokkaat tietysti, korot vaan madaltuivat vuosikymmenien kuluessa.

SKS KRA. Syntymäpäivät, nainen s.1952.

Muistoja syntymäpäivien viettämisestä keräävät samaan aikaan myös Norsk Folkemuseum (Oslo), Institutet för språk och folkminnen (Göteborg) ja LU Literatūras, folkloras un mākslas institūta Latviešu folkloras krātuve (Riika).


[1] Kieliasua on hieman editoitu luettavuuden parantamiseksi.

Marja-Leena Jalava

Marja-Leena Jalava työskentelee arkistotutkijana SKS:n arkistossa, perinteen ja nykykulttuurin kokoelman tekstiaineistojen parissa. Hän suunnittelee keruita ja vastaa muistitietokeruiden luetteloimisesta ja arkistoinnista.

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

20.5.2024 - Uutiset

Uutuuskirja avaa näkymän Euroopan kaupunkien vaihteleviin kielimaisemiin

17.5.2024 - Blogi

The Kalevala – Living Epic Heritage

16.5.2024 - Uutiset 3

SKS:n vastaajaverkosto esittäytyy: Jorma Aaltoselle mieluisia kirjoitusaiheita ovat mökkeily ja kasvit