Kullervo Kalervonpoika Kiven käsissä

Tänä syksynä tulee 150 vuotta siitä, kun Aleksis Kiven esikoisteos Kullervo ilmestyi. Ihan tarkkaa ilmestymispäivämäärä ei ole tiedossa, mutta syyskuussa 1864 teos kauppoihin tuli. Kullervo ilmestyi SKS:n Näytelmistö-sarjan kolmannessa osassa yhdessä Shakespearen Macbethin, Lessingin Minna von Barnhelmin ja 1400-luvun ranskalaisen farssin Pietar Patelinin kanssa. Kullervo oli ensimmäinen SKS:n julkaisema alun perin suomeksi kirjoitettu näytelmä.

Kivi oli jo neljä vuotta aiemmin voittanut Kullervon käsikirjoituksella SKS:n näytelmäkirjallisuuspalkinnon (150 hopearuplaa). Palkintolautakunta oli kuitenkin esittänyt monenlaisia parannusehdotuksia, joita Kivi pääasiassa noudattikin. SKS:n pöytäkirjoista käy ilmi, että sittemmin kadonnut käsikirjoitus oli ainakin osittain kirjoitettu runomittaan, jonka onnistuneisuutta arvioijat eivät kehuneet. Niinpä julkaistusta teoksesta runomuotoinen teksti puuttuu lähes kokonaan. Samoin Kivi muutti teoksensa alkua, koska arvioijat olivat arvostelleet Kullervon lapsuuden ja edellisen polven sukuriidan näytöksen laajuista kuvausta epäsuhtaiseksi tragedian rakenteelle. Kivi muuttikin nämä Kullervon aikuisiällä kerrotuiksi muisteluiksi.

Kivi oli ottanut teoksen aiheen Lönnrotin Kalevalasta (1849), mutta muutellut sitä monin tavoin. Hän poisti Kalevalassa esillä olleet varsinaiset yliluonnolliset toiminnot kuten Kullervon loitsimiset ja Ilmarin emännän yli 500-säkeiset ”karjanluvut”; tarinassa esiintyy kuitenkin useita yliluonnollisia henkilöhahmoja kuten Sinipiika tai Kullervon äidin haamu. Kivi myös lisäsi useita uusia sivuhenkilöitä. Tärkeimpänä erona voikin pitää sitä, että Kullervo ei ole Kivellä niin yksinäinen kuin ”Kalevalassa”. Hänellä on orjatoverinaan Kimmo, joka on hänen isänsä entisiä palvelijoita, ja myös kostoretkelleen Untolaan Kullervo saa mukaansa kokonaisen miesporukan.

Suurin lisäys Kalevalan Kullervoon nähden onkin Untolan hävittämisen kuvaus. Kalevalassa tämä kuitataan muutamalla säkeellä (36:245–250), Kivi puolestaan käyttää hävitysretken suunnittelemisen ja toiminnan kuvaukseen kokonaisen näytöksen (ensipainoksen s. 195–216). Hän kirjoitti mukaan Tieran johtamat metsämiehet, jotka lähtevät Kullervon kanssa Untolaa hävittämään. Paikalle sattuu myös pelokas Nyyrikki, joka opastaa joukon perille muttei itse osallistu hävitystyöhön.

Tämä kohtaus on ollut mukana jo aiemmissa käsikirjoitusvaiheissa, koskapa ainoa Kullervosta säilynyt käsikirjoituskatkelma (4 sivua) sisältää juuri Untolan hävityksen jälkeisen juomakohtauksen. Niin katkelmassa kuin julkaistussa näytelmässäkin Nyyrikki (katkelmassa Siipinen) rehentelee kertojantaidoillaan ja lausuu muutamia arvoituksia tietolaaristaan.

Kaikki arvoitukset ovat tunnettuja suomalaisessa kansanperinteessä, joten ne eivät ole Kiven itsensä keksimiä. ”Viisi pitää”- ja ”Kilkkaas kalkkaas”-arvoitukset esiintyvät jo käsikirjoituskatkelmassa, jossa niiden lisäksi on arvoitus ”Ulkomaalla vestellään lastut tänne lentelevät” sekä jokin arvoitus, joka päättyy ”huutaa.”-muotoon; sen alkuosa puuttuu.

Vaikka arvoitukset on sijoitettu tunnelmaa keventävään ryyppykohtaukseen, niillä lienee rakenteellinenkin funktio. ”Taivaan kieron” eli haukan nappaama kukko tunkiolta viitannee Kullervon kostoon Untamolle. Vaikka ”viisi pitää viisi pieksää”-arvoitus tarkoittaa varsinaisesti havunhakkaajaa, voidaan tässä nähdä viittaus viiteen ”kullervolaiseen” tuhoamassa Untolaa. ”Hevosen hyppimis”-arvoitus tarkoittaa kirveen teroittamista tahkolla, mikä on tietysti uhkakuva itsessään ja voidaan nähdä kostosuunnitelmien hiomisena. ”Kilkkaas kalkkaas” puolestaan tarkoittaa tulen sytyttämistä tulusraudalla ja taulalla, minkä merkitys kohtauksen taustalla palavaan Untolaan on selvä. Näin ollen sinänsä harmittomiin arvoituksiin sisältyy koko Untolan hävityksen kuvaus.

Lisää Aleksis Kiven Kullervosta voit kuulla SKS:n Kivi-matineassa 10.10.

Ensipainosta ja käsikirjoituskatkelmaa voit silmäillä myös Tiet lähteisiin -sivuston kuvista: ensipainos ja käsikirjoituskatkelma.