Liehtoi kylmä viitta kuolon enkelin – Aleksis Kiven abitoverit murheen laaksossa

156 vuotta sitten, 14. joulukuuta 1857 viisi nuorukaista suoritti suullisen ylioppilastutkinnon dosentti Fredrik Cygnaeukselle. He olivat Knut Regnell, Nils Savenius, Alexis Stenvall, Georg Udelius ja Ferdinand Warelius. Kukaan heistä ei loistanut tiedoillaan: Regnell ja Savenius saivat 15 pisteellään juuri ja juuri approbatur cum lauden, Stenvall, Udelius ja Warelius jäivät approbaturiin (kolmiportaisen arvosteluasteikon huonoin arvosana). Stenvallin vaikeat elämänvaiheet lienevät päällisin puolin kaikkien tiedossa, mutta miten sujuikaan hänen ”abitovereillaan”?

Knut Regnell (s. 1837) oli Kokemäenkartanon ”inspektorin” Pehr Erik Regnellin perheen kuudes lapsi, mutta kolmas aikuisikään asti elänyt. Linköpingin läheltä 21-vuotiaana Suomeen tullut isä oli toiminut erilaisissa tarkastajan tehtävissä, kunnes 1840-luvun alussa sai nimityksen Hämeenlinnan kruununvoudiksi. Hän kuoli Knutin ollessa 12-vuotias. Knut kävi kuitenkin yläalkeiskoulua Hämeenlinnassa ja opiskeli sitten samassa Ingvallsbyn ”ylioppilasleipomossa” kuin Alexis Stenvall. Yliopistoon Knut kirjautui jo kuusi päivää tutkinnon suorittamisen jälkeen, mutta toimi seuraavan vuoden kotiopettajana. Vuonna 1862 hän siirtyi opiskelemaan juuri avattuun Evon metsäopistoon, josta valmistui metsänhoitajaksi. Muutaman vuoden hän työskenteli metsätarkastajana ja sai sitten tammikuussa 1868 nimityksen Hovinsaaren kruununpuiston metsäpäällysmieheksi. Hän kuitenkin kuoli jo saman vuoden kesäkuussa 31-vuotiaana ja naimattomana.

Nils Theodor Savenius (s. 1838) kuului vanhaan luopiolaiseen pappissukuun. Hänen isänsä Nils Gabriel toimi Viaporin vankilansaarnaajana ja 1850-luvun puolivälissä myös Suursaarella. Isä kuoli joulukuussa 1858. Poika Savenius tunsi Aleksis Stenvallin jo kouluajalta, sillä he olivat samalla luokalla Cygnaeuksen johtamassa yläalkeiskoulussa. Yliopistoon Savenius kirjautui tammikuussa 1858. Hän opiskeli estetiikkaa ja uudempaa kirjallisuutta kuten Stenvallkin, sekä lisäksi pedagogiikkaa. Hän toimi kuitenkin saksan kielen v.t. lehtorina 1871–1872 Kuopion lukiossa. Vuonna 1873 hän valmistui maisteriksi ja julkaisi oppikirjan ”Oppi substantiivien suvusta ja taivutuksesta Saksan kielessä”. Seuraavan vuoden syksyllä hänet valittiin saksan kielen opettajaksi sekä Viipurin että Kuopion lyseoon. Hän valitsi Kuopion lyseon ehkä sen takia, että sen latinan lehtori oli hänen serkkunsa Henrik Perander. Viisi vuotta myöhemmin, kuukautta ennen 41-vuotissyntymäpäiväänsä Nils Savenius sairastui ja kuoli.

Helsinkiläisen Georg Udeliuksen (s. 1839) isä, leipuri Peter Udelius kuoli pojan ollessa 8-vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin Georg pääsi ylioppilaaksi ja kirjautui yliopistoon vain kolme päivää tutkinnon saamisen jälkeen. Hän luki teologiaa, valmistui maisteriksi ja hänet vihittiin papiksi 1869. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Maalahden kirkkoherran tyttären Anna Maria Nordmanin kanssa, ja viisi vuotta myöhemmin heille syntyi poika. Georg toimi papin viroissa eri paikkakunnilla pääasiassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, kunnes vuonna 1883 pääsi kirkkoherraksi Sulvaan. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin kuoli 45-vuotiaana.

Ferdinand Warelius (s. 1840) oli siuntiolaisen teurastajan Isak Wareliuksen vanhin lapsi. Teurastaja Warelius osti Helsingistä kivitalon, jossa Aleksis Stenvallkin asui vuokralaisena 1859–1860. Ferdinandin äiti oli Kirkkonummen Öfverbyn rusthollarin tytär Klara Wilhelmina Nyman. Kyseinen rustholli tuli tutuksi myös Stenvallille hänen matkatessaan myöhemmin ”Siuntoon” ja ”Helssingin” väliä. Ylioppilaaksi päästessään joulukuussa 1857 Ferdinand oli 17-vuotias. Hän kirjautuikin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan vasta 4.2.1858 täytettyään kahta päivää aiemmin 18 vuotta. Hänet kuitenkin erotettiin yliopistosta sopimattoman käytöksen vuoksi kolmantena opiskeluvuonna, minkä jälkeen hän toimi rusthollarina Kirkkonummen Vårnäsissa. Hän meni naimisiin Amalia Wikströmin kanssa, ja he saivat kaksi poikaa. Katovuonna 1868 30-vuotias Amalia kuoli punatautiin ja seuraavana talvena toinen pojista yksivuotiaana tuhkarokkoon. Ferdinand ehti ottaa toiseksi vaimokseen Vivika Branderin (o.s. Elmgren), jonka kanssa sai yhden tyttären, ennen kuin hukkui kesällä 1872 vain 32-vuotiaana.

Kun tuskailemme Aleksis Kiven elämäntaipaleen vaikeutta ja kärsimystä, on hyvä muistaa,että eivät paljon parempionnisia olleet hänen ”abitoverinsakaan”. Kaikki kyllä ehtivät saavuttaa jonkinlaisen yhteiskunnallisen aseman metsäpäällysmiehenä, lyseon lehtorina, kirkkoherrana ja rusthollarina, mutta kaksi heistä kuoli Kiveäkin nuorempana ja kaksi muutakin vain vähän yli nelikymppisenä. 25-vuotisabitapaamiseen olisi voinut saapua vain yksi henkilö, ja hänelläkin olisi ollut vain vuosi elinaikaa. Elettiin kovia aikoja.