Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentaapi

Kesä tuo alkoholin otsikoihin ja keskustelupalstoille. Koulun päättymistä juhliva nuoriso, juhannuksen hukkumistapaukset, juhlajuomien uusimmat trendit, terassikausi ja siitä selviäminen puhututtavat vuodesta toiseen. Tänä kesänä suomalainen alkoholikeskustelu käynnistyi aivan erityisellä tavalla, kun hallituksella oli käsiteltävänään uusi alkoholilaki. Uutissivustoilla, kolumneissa, blogeissa ja mielipideosastoilla on puitu tiukan alkoholipolitiikkamme syitä ja seurauksia. Reaktiot ovat vaihdelleet lannistumisesta uhoon ja huvittuneisuudesta närkästykseen. Onpa myös ehdotettu, että koko alkoholilaki tulisi antaa kansan päätettäväksi. Mutta mitä siitäkin tulisi – onhan se nyt nähty, että tällä viinanhimoisella kansalla ei koskaan ole ollut ymmärrystä alkoholinkäytöstään tai sen säätelystä.

Vai onko sittenkin?

Tiukemman kontrollin puolustajat vaikuttavat olevan erityisen huolissaan kyvystämme käyttää alkoholia ”oikein” eli ei-humalahakuisesti. Suomalaiset ovat kuitenkin jo satojen vuosien ajan tiedostaneet potentiaaliset alkoholin aiheuttamat ongelmat. Asiaa on valottanut Satu Apo teoksessaan Viinan Voima, SKS 2001, ja todistusaineistoa löytyy SKS:n arkiston sananlaskuista.

Agraariyhteisössä on ollut välttämätöntä ravinnon ja elinkeinon turvaamiseksi ylläpitää alkoholinkäyttöä säätelevää normistoa, jota muun muassa sananlaskut ja muut kiteytyneet viisaudet tekivät näkyväksi. Kohtuullisuuteen on opastettu ja viinan kiroista varoitettu monin neuvoin, kuten esimerkiksi:
Viina on viisaan juotavaa
Wiina on wäkevä luomus, woittaa vahvanki urhon.

Alkoholin terveydelliset ja sosiaaliset haitat tunnistetaan sananlaskuissa Juo viinaa, älä mieltäsi ja Kun on viinoo piässä, niin on järki persiissä. Jos nyt sitten erehtyykin toheloimaan kännipäissään, morkkishan siitä tulee. Vastuunsa on tunnettava, eikä viinan syyksi toilailujaan sovi vierittää, sillä: Ei viina ol mikkä pualustus ja Ei se viin vika ol, ku rapajuoppo ittes hulluks juova.

Ravintoloiden pidentyneiden anniskeluaikojen on pelätty lisäävän väkivaltaa. Rähinäviinan vaikutuksista ja alkoholin antamasta voimantunteesta on varoiteltu jo kauan: Joka juo joka pisara, joka kannun kallistaa, se saa sinisen silmän, kumauksen korvallensa.

Mikäli alkoholilakiesitys menisi sellaisenaan läpi, pysyisivät väkevät viinat edelleen Alkossa, mutta toisi 5,5 prosentin vahvuiset panimotuotteet ruokakauppojen hyllyille. Tämä on aiheuttanut huolta – ehkä aivan turhaan, sillä Salossa on jo aikoinaan todettu, että Olut juora ja viina ryypätä ja osoitettu, että alkoholijuomien erot ja käyttötavat kyllä tunnistetaan.

Lasten alkoholinkäyttö on taas aina ollut tabu, eikä heitä nytkään tulisi altistaa limuviinoille, sillä Mitä lapsi viinasta ja varsa kaurasta.

Myös väljempää alkoholisäätelyä vaativilla on käytössään rikas kulttuurinen varanto, jota jatkuvasti luovasti uusinnetaan. Juomisen ilot ja hyödyt tunnistetaan sananlaskuissa, kuten Viina mielen virvoittaa ja olut antaa voimaa; Viina ilahuttaa ihmisen sialun ja ruumiin. Humoristiset Vesi on jälkiviisasten juoma; Nuorena on viina juotava, vanhana ei jaksa taas ovat tämän ajan luovia ilmaisuja, joissa taitavasti on jäljitelty perinteisten sananlaskujen rakennetta.

Mikään ei suone parempaa kasvualustaa suomalaiselle alkoholihuumorille kuin tiukka kontrolli. Erityisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun alkoholivastaisuuden kausi raittiusliikkeineen ja kieltolakeineen nostatti kansassa erityistä kapinahenkeä, mikä kuului alkoholimyönteisempänä puheena. Vallanpitäjien säädöksille ja arvoille nauravasta alkoholihuumorista tuli kansan keskuudessa suosittu huumorilaji, joka pitää pintansa edelleen. Nyt alkoholin säätelyä kommentoiva huumori kukkii ja leviää erityisesti sosiaalisessa mediassa, mistä tuoreessa muistissa on parin vuoden takainen #viskigate. Sosiaalinen media täyttyi alkoholipolitiikan säädöksille irvailevista viski- ja olutaiheisista meemeistä aluehallintoviraston virkamiehen puututtua Olut & Viski Expo -tapahtuman nimeen.

Tiistaina hallitus pääsi sopuun alkoholilain uudistuksesta ja asian käsittely jatkuu eduskunnassa. Sillä välin kun päättäjät jatkavat pohdintaansa, kansalaiset jatkavat kurkkujensa kostutusta, kukin tavallaan omaa ja toisten juomista säädellen. Tällä viikolla pitkäripaisesta on kannettu ulos niin Kossua, vuosikertaviinejä kuin akvaviittia. Juhannus ja alkoholi muodostavat voimallisen yhtälön, sillä  jos on juomaton juhannus, on leivätön joulu. Tosin jos runsaalla juomisella on joskus turvattu tulevan vuoden sato, riittää se nyt lähinnä pitämään poissa pitkän mökkiviikonlopun aiheuttaman potentiaalisen tylsistyminen. Optimistisimmat ovat jättäneet Alkon ruuhkat väliin, sillä hyvällä onnella juhannusyönä Vesi muuttuu viinaksi, ja siinä näkee tulevan puolisonsa.

Kaiken toteamani jälkeen olisi suorastaan vastuutonta saattaa keskikesän hullaannuttamat suomalaiset juhannuksen juhlintaan ilman varoittavaa viisautta. Muistakaa siis: Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin, soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voi rannalla nähdä tulevan leskensä.

Turvallista juhannusta itse kullekin!