Peijakkaan hyviä pelimanneja
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0Juhannuksena soi lähes joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Artistit panevat parastaan ja yleisö on haltioissaan. Moni saattaa tokaista, että lavalla on saatanan hyviä soittajia. Tunnelman noustessa tuntuu, ettei musiikki ole tästä maailmasta. Työn takana taitojen hankkiminen on aina ollut, kuten seuraava kevyt kolmen maakunnan katsaus osoittaa.
Pohjanmaalla riittää taitajia. Kauhajoella Nummijärven maatalousjärjestö ry järjestää Nummirock Metal Festivalin jo 37. kerran. Tänä vuonna esiintyvät muiden muassa Beast In Black, Stam1na, Stratovarius, Turmion kätilöt, Kalmah ja Viikate.
Vuonna 1888, melkein Kauhajoen naapurissa Ilmajoella, J. Leppänen kuuli 90-vuotiaalta Salmoni Nälältä tarinan Mustapää pelimannista. Leppänen jakoi tietonsa perinteenkerääjä M. Nurmiolle, jonka kokoelmassa tarina on SKS:n arkistossa numerolla a)47:
”Mustapää pelimanni (Salmoni). Mustapää pelimanni oli nuorena vain tuollaanen huono pelimanni, joka vaan osasi kitupiikkiä ja tunkiotoukkaa. Sillä oli huono fiuli prämppä, jolla kituutteli. Se oli kuullu puhuttavan, jotta kun menöö Mettumaari yönä kuivallen kosken kivellen, jonka ympärillä on vettä ja rupiaa siinä kituuttamahan, niin koskesta nousoo paholaanen, joka opettaa pelaamahan. Mustapää pelimanni meni yksinänsä, eikä puhunut muillen mitään, kosken kivellen ja rupesi pelaamahan. Kun oli hetken pelannut, niin kivelle ilmaantuu kumppani. Se vieras pani selkänsä Mustapää pelimannin selkää vastahan ja sitoo vyöllänsä sen vyötäröösistä ittehensä kiinni, mutta Mustapää pelimanni havaatti, jotta nyt ei oo hyvin asiat ja otti puukkoonsa tupesta ja pani sen vyön alle, terän vyöhön päin. Sitä ei se vieras havaannut.
Sitten ruvettihin pelaamahan ja pelattihin aina uutta ja uutta. Siinä pelattihin kaikkia mitä ajatella taitaa. Viimmeen se vieras moloskahutti ittensä koskehen ja olis vienyt Salmonin mukanansa, mutta se vyö katkesi sitä puukon terää vastahan. Mustapää pelimanni lähti nopiaa juoksemahan rannalle, mutta ennenkö sinne ehtii, niin vesi oli paisunut aina vyötäröösihin asti. Koski olisi vienyt miesraukan, jos ei olisi saanut pajupuskihin kiinni ja niitä myäre pääsnyt maalle fiuli käressä.
Siitä hetkestä ruveten ei Mustapää pelimannin veroosta pelimannia ole kuultu ei nähty. Kun Salmoni pelas, niin vastoon tahtoansakkin sitä täytyy kaikkien vain hypellä. Salmoni sitten pelaali melkeen yöt ja päivät koko ikänsä, sillä häntä kuljetettiin paikasta paikkahan. Vanhana se kyllästyy pelaamisehen, mutta mitäs siitä, kun se pani fiulinsa seinähän eikä ol´si viittinyt pelata, niin se peli pelasi seinässä itteksensä. Viimen tuskaantui Salmoni siihen peliinsä, kun se alinomaa pelasi ja löi sen pieniksi pirpaleiksi, mutta ne jokainen pirpales, vihasta huolimatta aina vaan pelasivat.”
Arkistotietojen mukaan kiville on juhannusyönä menty mentoria tapaamaan myös Ylistarossa, Vetelissä ja Jalasjärvellä. Kerääjä S. Kestin muistiinpano b)30 Jurvasta vuodelta 1882 tietää kertoa, että Juha-vainaja Närvijoen kylästä oli aikoinaan ammatissaan mitä parhaimpia, soitellen koko ikänsä häissä ja hypyissä. Viimeisiä häitään pelatessaan hän oli ollut vähän alakuloinen, ”vaan soittonsa oli ollut entistään suloisempi: vähän kuitenkin surunvoittoista se oli ollut”.
Keski-Suomessa ei jäädä Pohjanmaata huonommaksi, vaan kerrotaan järjestettävän Suomen suurin juhannusfestari: Jämsän Himos Juhannus. Festarilavalle nousevat esimerkiksi Antti Tuisku, Gettomasa, Portion Boys, Erika Vikman ja Teflon Brothers.
Kivijärvellä vuonna 1890 kerääjä K. Jalkanen kuuli ohjeita Heikki Niemeltä, joka puolestaan oli kuullut niitä Simo Pekkariselta. Kerääjäsidoksessa numerolla 199 leimattu tarina kertoo, että kivelle oli mentävä kahden muun kiven kautta, löysä takki päällä ja kainalossa vasikannahka istuma-alustaksi. Vasta kolmantena juhannuksena opettaja nousi tulvivasta joesta, tarttui oppilaaseen ja peliin ja aloitti soiton. Eikä siinä kaikki, vaan istuntoon liittyi kiperä sormikompa soittajalle ja joskus lauluakin:
”Sitte kun on pelattu, niin kun aurinko nousee, niin se sitten kysyy, että otatko sinä molemmat, sormen ja rokan. Niin ei saa tahtoa molempia, vaan ottaa joko sormet tai rokan. Jos ottaa rokan niin kyllä sormet osaa kanssa ja jos ottaa sormet niin kyllä saa rokan. Ja se pelimanni, joka semmoisen opin on käynyt, niin ei semmoista ole, joka ei lähde liikkeelle. Sitte kun se lähtee pois, niin kun se vyö on irtonaissa, niin se pois, muuten veisi mukanaan ja paiskaisi koskeen. Mutta kun se lähtee, niin se takin kanssa menee ja vyö pääsee irti. – Toinen kertomus sanoo, että siinä pitää laulaa: sintutuoppia tuotiin ja vietiin, maitotuoppia tuotiin ja vietiin, hopo hopo hopo po popopopo.”
Karstulan Kimingissä räätäli Niilo Sekki oli vakuuttanut kerääjä Albert Rautiaiselle (no 1112. 1938), että tällä tavalla olivat haltialta oppinsa saaneet kuuluisat Pensarin veljekset, jotka olivat viulunsoittajia ja kotoisin Etelä-Suomesta. Saarijärvellä Topias Hokkanen täsmensi suurkerääjä Otto Harjulle (no 975. 1938), että apuvälineenä koskiseikkailussa tuli olla nimenomaan arkunkantonauha.
Pohjois-Savoon ei ole pitkäkään matka Keski-Suomesta. Maakunnan suurin juhannusrieha järjestetään Nilsiän Tahkolla, missä juhlakansaa tanssittavat Haloo Helsinki!, Apulanta, Elastinen, Gasellit, JVG ja monet muut.
Samalta paikkakunnalta on Erkki Horttanainen lähettänyt vuonna 1936 arkistoon haikean tarinan, joka löytyy Kansantieto-sidoksesta 89 leimanumerolla 81. On mitä epäreiluinta, että vedenalainen mesenaatti ilmaantuu yllättäen ja pyytämättä, eikä seurauksia voi aavistaa:
”Lähellä Kuopiota oli ennen tyttö, jolla oli erittäin hyvä laulunääni ja joka kevätiltoina lauleli järven rantakalliolla. Eräänä kevätiltana kohosi partasuu ukko järvestä ja ojensi tytölle viulun sanoen: Soita tällä laulusi lisäksi tyttärilleni iloa ja mulle virkistystä. Ja tyttö oppi suureksi soittajaksi, kunnes eräänä kesäyönä katosi rantakalliolta. Uskottiin, että vedenhaltia oli pyytänyt hänet luokseen veden alle.”
”
Kiuruvedeltä kirjasi Kaarle Krohn jo vuonna 1885 (no 15021), miten pelarin tuli mennä juhannusta vasten yöllä keskelle koskea istumaan, ”se sitte siihen tulee Juutas opettamaan”. Tiedonantaja oli 23-vuotias Jahvetti Olkkonen Koijärven kylästä.
Krohn oli ensimmäinen kansanrunoudentutkimuksen professori, joka tunnetaan SKS:n kulttuuriperintötyötä kuvaavasta lauseestaan: ”Oppineiden rinnalla on ollut koko kansa.” Itseoppineiden soittajien yliluonnollisia opettajia kuvaavat kertomukset kantavat arkistossa pääasiassa tyyppinumeroita L 51 ja E 1051. Niitä on kaikista maakunnista, ja niitä tutkimaan ovat tervetulleita kaikki tasapuolisesti.
Mutta nyt ovat käsillä taikayöt. Nauttikaamme sekä uraansa aloittelevien että sitä lopettelevien muusikoiden esityksistä, luottaen siihen, että taidot on hankittu eettisesti kestävällä tavalla. Tai kuunnellaan vain luonnon tarjoamia ääniä omassa rauhassa, miten vain. Ollaan vesien ja tulien äärellä varovaisia ja yritetään muistaa, että kesä on vasta alussa, vaikka päivä seisauksen jälkeen vähitellen lyheneekin, eli kääntyy rengin puolelle.
Hyvää juhannusta – pitkästä aikaa perjantaihin osuvaa Aaton päivää, ja sen jälkeen vanhaa oikeaa Jussin päivää 24. kesäkuuta!
Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!