Tuntematon Otto Manninen

Millainen ihminen suomentaja-runoilija Otto Manninen (1872–1950) oli? Erilaisten arkistolähteiden mukaan ainakin työteliäs, tunnollinen, mestarillinen kielenkäyttäjä ja satiirikko. Varovainen siinä, paljonko paljasti sisimmästään muille. Uskollinen, älykäs, luontoa rakastava, tunteellinen. Sanansa mittainen kieli-ihminen.

Ensi lauantaina tulee kuluneeksi 150 vuotta Mannisen syntymästä. Manninen on kiistatta yksi suurista suomalaisista kääntäjistä. Hänen massiivinen suomennostuotantonsa kattaa niin Ilian ja Odysseian kuin Molièrea, Goethea, Heinea, Runebergia ja Euripidestä. Myös runoilijana Mannisen työ on merkittävää. Joutsenlaulua ja Veet viihtyy monien muiden runojen ohella kuuluvat suomenkielisen kirjallisuuden klassikoihin.

Kattavaa tutkimusta tai tietoteosta Mannisen tuotannosta, elämästä ja merkityksestä ei ole vielä kuitenkaan tehty. Mannisesta kirjoitettiin kaksi elämäkertaa 1950-luvulla, mutta kumpaakaan ei aikoinaan julkaistu. Mannisen ystävä, urheilumiehistä elämäkertoja kirjoittanut Toivo T. Kaila julkaisi teoksesta jo otteita 1952 Suomen Kuvalehdessä, mutta kirja ei nähnyt päivänvaloa.

Mannista vuosikymmenet tutkinut Pentti Lyly suunnitteli puolestaan Mannis-elämäkerran ja väitöskirjan julkaisua samalla vuosikymmenellä, mutta kumpikaan näistä teoksista ei koskaan valmistunut, vaikka pyrkimystä töiden loppuunsaattamiseen ilmeni vielä 1970-luvullakin. Mannisen nuoruutta ja tämän ajanjakson tuotantoa käsittelevä elämäkertakäsikirjoitus julkaistaan vihdoin tänä vuonna lyhenneltynä ja toimitettuna.

Mannisen poika Antero Manninen ja tämän tytär Hellevi Arjava ovat toimittaneet Otto Mannisen kirjeenvaihtoa kirjailija Anni Swanille ja sukulaisilleen (2000; 2001) ja näiden teosten avulla Mannisestakin saa kuvaa. Viime aikoina Manninen on ollut elämäkertakirjallisuudessa esillä Anni Swanin kannustava puolisona (Ratinen 2021; Konttinen 2022) ja Mauno Mannisen isänä (Arjava 2016).

Mutta mitä Mannisesta olisi syytä muistaa oman pioneerimaisen tuotantonsa sekä edellä mainittujen ihmissuhteiden lisäksi? Varmaan se, että hän toimi lukuisten muiden kirjoittajien ateljeekriitikkona ja merkittävänä taustavaikuttajana. Mannisen puoleen käännyttiin, kun tarvittiin apua tai neuvoja. ”Lausun syvimmän kiitollisuuteni professori Otto Manniselle, joka suuressa hyväntahtoisuudessaan, paljon vaivaa uhraten, niinikään on tarkastanut suomennokseni tehden varsin monia varteenotettavia huomautuksia ja suoranaisia muutosehdotelmiakin, joista oli minulle teoksen viimeistelyssä mitä suuriarvoisinta apua.” Näin kiittää avusta Uuno Kailas, vuonna 1932 ilmestyneen Esaias Tegnérin Fritjofin tarun alkusanoissa.

Mannisen merkitystä yhtenä Eino Leinon uskollisimmista ystävistä ei voi myöskään korostaa liikaa. Mannisen Leinon teoksia koskevat lehtikritiikit korostivat nuoremman runoilijaveljen erityisyyttä. Kun muut suhtautuivat Helkavirsien ensimmäiseen sarjaan aluksi viileän välinpitämättömästi, Manninen kohotti teoksen arviossaan niin korkealle kuin mahdollista. Manninen myös kätilöi eräitä Leinon lupaamia suomennoksia valmiiksi, joiden viimeistelyyn tältä itseltään ei enää löytynyt motivaatiota.

Kansakunnan kaapin päälle nostettujen runoilijamestareiden tapauksessa usein unohtuu, mikä pohjimmiltaan on ollut heidän toimintansa motivaattorina. Nuorta Mannista ajoi tarve saattaa suomen kielelle maailmankirjallisuuden klassikoita, joita ei ollut vielä suomeksi saatavilla ja lisäksi muotoilla hetkellisiä, ilmestyksenomaisia tunnelmia ja tunteita taiturimaiseksi sanataiteeksi. Maailmankirjallisuuden merkkiteoksia oli suomennettu vain vähän Mannisen nuoruusvuosina, runoteoksia vielä vähemmän. Juhani Aho oli puolestaan naurahtanut Manniselle, ettei suomen kieli taivu korkeatasoisen taiderunouden rakennusaineeksi.

Mannisen uurastus suomen kielen eteen sai vuosien saatossa monia muotoja ja niiden hedelmistä saamme mekin nauttia. Tästä kielityöstä Manninen tullaan varmasti muistamaan vielä 150 vuodenkin päästä.

Otto Mannis -juhla järjestetään 13.8. Kangasniemellä (Kangasniemen kunnantalon Kangasniemi-salissa, Otto Mannisen tie 2) ja  juhlaseminaari 28.10. SKS:n juhlasalissa Helsingissä.

Tellervo Krogeruksen toimittama Otto Mannisen valitut runot Kiven uursi (WSOY) julkaistaan 20. elokuuta. Runovalikoiman lukee äänikirjaksi näyttelijä Jussi Lehtonen. Pentti Lylyn Mannis-elämäkerta ilmestyy myöhemmin tänä vuonna (ntamo, toim. Hanna Karhu ja Tellervo Krogerus).

Otto Mannisen laaja henkilöarkisto on vapaasti tutkittavissa SKS:n arkistossa (suljettu marraskuuhun asti).

Silkkihienot siteet (toim. Antero Manninen & Hellevi Arjava, SKS, 2000)

Juuret Rasikankaalla (toim. Hellevi Arjava, SKS, 2001)

Mauno Mannisen monet kasvot. Ihminen julkisuuskuvansa takana (Hellevi Arjava, Books on Demand, 2016)

Omat huoneet. Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten (Suvi Ratinen, Tammi, 2021)

Tarinankertoja: Anni Swanin elämä (Riitta Konttinen, Siltala, 2022)