Kesäpäivänseisaus

Seisahdus, tasaus, päivänpalaus. Nimitykset ovat juhlallisia ja pysähdyttäviä. Ne kertovat jo itsessään, että esi-isämme osasivat downshiftata. Päivän seisoessa ei sopinut aloittaa mitään sellaista työtä, jonka pitäisi edistyä, eikä myöskään istuttaa mitään kasvamaan. Kun aurinko ennen palauspäivää laski suurena ja punaisena, tiesi se kylmää mutta sen jälkeen lämmintä. Päivänsavu eli autereinen ilma merkitsi ennen päivänseisausta pohjoistuulia ja sen jälkeen hyviä ilmoja.

Vuonna 2014 pohjoisen pallonpuoliskon pisin päivä osuu täsmälleen juhannukseen, lauantaihin 21.6. Itse asiassa päivä on ”pesässä” muutaman päivän. Esimerkiksi Helsingissä 20.–22.6. auringon nousuaika on 03:54 ja laskuaika 22:50. Vanha eli oikea juhannus, Johannes Kastajan päivä, on vasta tiistaina, kuten vanhat muistavat muistuttaa. Viikonloppujuhlaan on totuteltu vuodesta 1955 lähtien.

Ruotsi-Suomen kalenteri vaihtui gregoriaaniseksi 1753, mistä lähtien ”Kesä päivän seisomus” oli kesäkuun 22. päivänä. Juliaanisen kalenterin seisauspäivä oli ehtinyt siihen mennessä ajautua jopa kymmenen päivää varhaisemmaksi: pisimmän päivän antoi Eskil eli Esko. Samaan tapaan joulukuun pimein vaihe ajoittui jo Annasta Luciaan, ja nämä talviset pesäpäivät jäivät elämään sitkeästi kansanperinteessä. Oli yötä yökötellä Annan päivän aikana.

Olemme eläneet kvartaaleihin jaettuja vuosia jo kauan ennen talousmatemaatikkoja. Niukkoinakin aikoina päivä venyi vääjäämättä maaliskuussa yötä pitemmäksi. Kevätpäiväntasauksen lähettyville kristityt sijoittivat Marian ilmestyksen päivän: tieto raskaudesta tuli tietystikin yhdeksän kuukautta ennen joulua. Syyspäiväntasaus sai peräänsä Mikaelin ja muiden enkelien juhlan, mikkelinpäivän. Silloin pimeys voitti valon, mutta sato oli korjattu.

Juhannuksena päivän sanottiin siirtyvän rengin puolelle, ja tämä oli positiivista ajattelua. Renki saattoi joutua paiskimaan töitä niin kauan kuin valoa riitti, mutta lohdukseen hän tiesi sitä riittävän päivä päivältä vähemmän. Vasta jouluna päivä kallistui taas isännän puolelle. Myös ilmatieteilijät vakuuttavat, että kesäpäivänseisaukselta kesä vasta oikeastaan alkaa. Ja mitä rivakammin suvi etenee, sitä vinhemmin lähenevät jo seuraavat kokkotulet. Ajastaika kuluu kerta kerralta nopeammin, huomaa ihminen elettyään yli 213 vuodenajan.

Lisää juhannuksesta SKS:n Juhlakalenterista.