Mitä lasketaan laskiaisena?

Talven sanotaan useimpina syksyinä yllättävän autoilijat, ja monelle kesäkin koittaa jotenkin yllättäen. Näiden välissä päästään yllättymään pääsiäisjakson liikkuvista juhlapyhistä, joiden päivämäärät ovat sidoksissa kuunkiertoon ja vaihtelevat siis jopa kuukaudella vuosittain. ”Helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee.”

Pääsiäissääntö on mutkikas. Maaliskuisen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu on tänä vuonna tiistaina 15. huhtikuuta, joten pääsiäissunnuntaiksi määräytyy 20. huhtikuuta. Laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa aiemmin eli maaliskuun toisena, ja laskiaistiistai eli varsinainen ”laskiainen” maaliskuun neljäntenä. Tuhkakeskiviikko 5.3. on ensimmäinen paastopäivä, ja niitä kertyy pääsiäiseen mennessä 40. Lauantait ovat paastopäiviä, sunnuntait eivät.

Sekä pääsiäinen että laskiainen ovat hyvin vanhaa kirkollista sanastoa, eikä sanojen keksijöiden pään sisään ole helppo mennä. Pääsiäisenä päästään ainakin paastosta, ja tästä merkityksestä on oltu melko yksimielisiä. Mutta entäs se laskiainen? Selityksiä on ainakin kolmenlaisia.

Ainakin minulle on aina tullut ensimmäiseksi mieleen mäenlasku ja laskettelu. Laskiaisenahan mennään nykyäänkin mäkeen vaikka kesken koulu- tai työpäivän, jos vain on lunta. Äänekäs ja taidokas mäenlasku pitkät hiukset valtoimenaan edesauttoi pellavan ja juurikasvien kasvua. Juhlan nimen selitykseksi tämä mainio tapa ei oikeasti kelpaa, mutta arkikäytössä merkitys on vahva.

Kustaa Vilkuna selitti Vuotuisessa ajantiedossa (Otava 1950, 21. painos 1998) kielentutkija Y. H. Toivoseen tukeutuen, että kysymys on paastoon laskeutumisesta. Jo aiemmin E. N. Setälä oli esittänyt, että ruotsin fastlagssöndag-sanan lags olisi tulkittu laskeutumiseksi ja johdettu siitä sana laskiainen, joka on sopinut hyvin pääsiäisen kumppaniksi.

Myöhemmät kielentutkijat ovat kiistäneet laskeutumisen. Kotimaisten kielten keskuksessa laskiaista ovat erinomaisesti analysoineet muun muassa Anneli Hänninen ja Taru Kolehmainen. Kyse lieneekin paastopäivien laskemisesta. Laskiainen esiintyi ensimmäisen kerran Ruotsin maanlain käännöksessä (n.1570) muodossa paastonlaskiainen, vastaamassa ruotsin fastlag-sanaa. Paastonlaskiainen tuokin heti mieleen luvunlaskun, eli ortodokseilla maito- tai lihapyhälaskun. Venäjän laskiainen, maslenitsa, taas viittaa voijuhlaan. Mutta jos olisi keksitty kääntää suoraan saksan Fastabend, paastonaatto, niin ei tarvitsisi pohtia mitään laskemisia.

Brasilian Rio de Janeirossa pidetään kesäolympialaiset 2016, mutta maailman kuuluisimmat sambakarnevaalit siellä on joka laskiaisena, ja ne kestävät neljä tai viisi päivää. Maan väestöstä on katolilaisia kolme neljäsosaa, eniten maailmassa. Karnevaalit-nimityksen on arveltu tulevan sanoista carne vale, ”hyvästi, liha”. Pentti Lempiäinen on kirjassaan Pyhät ajat (Kirjapaja 1976, kuudes uudistettu painos 2008) todennut hauskasti, että kun karnevaaleja katsoo, jäähyväisiä osuvampi otsikko olisi: ”Ole tervehditty, liha.” Itsekin ihmettelin lapsena vähäpukeisia tanssijoita keskellä talvea. Niiden yhteys omaan mäkiriehaan ja molempien yhteys uskontoon tuntui käsittämättömältä samaan tapaan kuin Korvatunturin naamiomies seimen vierellä kuusijuhlassa. Eikä asia ihan kirkastunut ole vieläkään.

Hyvää laskiaistiistaita!