Myöhäisempää kerännäisyyttä
Arkiston palvelutiskin, oman työpisteen ja kokouspöytien muodostamasta kolmiosta ei valitettavasti enää juurikaan pääse irtautumaan kenttätöihin. Lohduttautua voi kuitenkin sillä, että kenttä kävelee itse sisään – muutenkin kuin virtuaalisena. Vaikka keruiden järjestäminen on arkista työtä, niin aloitteiden esittäjien aidolla innostuksella on taipumus tarttua. Keruiden yhdyshenkilönä olo ei oikeastaan ole hullumpaa.
Jo Reino Helismaa tiesi runoilla, että niin paljon on aihetta lauluun. Keruuvastaajille aiheita on nyt loppusyksystä tarjolla kahdeksan. Vielä ehtii kantaa kortensa kekoon aiheista lukukokemukset, sisäilmaongelma, Pohjois-Karjalan varuskunnat ja kuolema. Mutta mitkä neljä uutta ovatkaan putkahtaneet uudenkarhean kotisivun näkymään?
Tämä asia katsotaan …vaikka korkeimman oikeuden peräseinään saakka! Ylempien oikeusasteiden työntekijöille ja heidän läheisilleen suunnattu keruu ilahduttaa ainakin allekirjoittanutta jo otsikollaan. Välimerkit vievät oikeuskäsittelyn tunnelmiin ehkä jopa paremmin kuin pykälän tai nuijan kuvat. Sanonta on sukua hovissa tapaamiselle ja hovissa muuttumiselle, mutta iskevämpi. Itse hanke on looginen jatko vuonna 1998 järjestetylle tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien muistitiedon keruulle.
Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat kysytään uudelleen likipitäen samoilla kysymyksillä kuin Sata suomalaista äänimaisemaa tasan kymmenen vuotta sitten. Suomen Akustisen Ekologian Seuran koordinoima monipuolinen hanke muistuttaa esimerkillisesti siitä, että maailma elää ja aistimet on syytä pitää herkkinä. Mitä kuulet tai kuuntelet nyt? Uusi tutkimus kutsuu uusia aineistoja, ja tälläkin kertaa valikoima niitä tullaan toteuttamaan myös ääninä.
Muistoja ja kokemuksia mielisairaaloista toivoo luettavakseen Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkosto Jyväskylässä. Kysymys on lakkautettujen varuskuntien tapaan katoavasta kansanperinteestä, tunnetuista paikoista, joista puhutaan eris- eikä yleisnimellä. Itse olen kotoisin Rauhan ja Tuukkalan (Moision) välimaastosta. Sanonnaksi on vakiintunut, että ennen sinne jouduttiin mutta nykyään päästään, jos päästään.
Kissa, koira, hevonen – eläin perheenjäsenenä. Yhden kirjailijan ja kahden tutkimustahon ehdottama lemmikkiaiheinen keruu markkinoi itse itsensä, ja ensimmäiset vastaukset tul(v)ivat postiin jo ennen aloituspäivää. Mistäpä muusta mieluummin kertoisimme, mitäpä muita kuvia näyttäisimme tai videoita katsoisimme? No lapsia ehkä, mutta kakkoseksi nekin taitavat jäädä koko väestön osalta. Jäämme odottamaan, nouseeko kärkikolmikon takaa yllättäjiksi mustia jyrsijöitä, lintuja tai matelijoita.
Kahden aiemmin päättyneen keruun tuloksista kuullaan syksyn aikana lisää. SKS:n juhlasalissa järjestetään 28. lokakuuta avoin Minun koulumuistoni -seminaari Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran kanssa. Viime vuodenvaihteessa lopetellun koulukeruun satoa ruoditaan usean tutkijan voimin ja yhteislaulukevennyksin. Kynnys ry valmistautuu puolestaan tahollaan tiedottamaan kansainvälisenä vammaisten päivänä 3. joulukuuta Vammaisena Suomessa -elämäkertakeruusta, joka päättyi keväällä.
”Odotamme juuri sinun vastaustasi”, teroittaa kotisivu. Niin teemmekin, oikeasti.