Pentti Lylyn testamenttia jäljittämässä

Pian sen jälkeen kun olin aloittanut työni SKS:n kirjallisuusarkiston johtajana vuonna 2001 kirjoitin kirjeen kirjallisuudentutkija Pentti Lylylle, jota en henkilökohtaisesti tuntenut. Olin kuullut, että tällä eläkkeellä olevalla yliopistolehtorilla oli hallussaan Otto Mannisen papereita, jotka hän oli saanut runoilijalta itseltään. Arkistoaineistojen päällä istuvista tutkijoista olin kyllä kuullut, ja tiesin että Lylyn elämäkerrallinen Mannis-väitöskirja oli ollut tekeillä useita vuosikymmeniä.

En oikeastaan ihmetellyt, ettei kirjeeseeni tullut vastausta. Ilmeisesti edeltäjäni Kaarina Sala oli tiedustellut Lylyltä mahdollisuutta saada Mannis-aineisto Kirjallisuusarkistoon. Mutta kolme vuotta myöhemmin kirjallisuudentutkija Dietrich Assmann soitti minulle kiihdyksissään. Hän kertoi, että Lyly oli kuollut. Assmann tunsi jostakin Lylyn vuokralaisen. Tämä nuori nainen oli ottanut Assmanniin yhteyttä kertoakseen, että Lyly oli tehnyt testamentin SKS:n hyväksi ja että se piti etsiä Lylyn kodista. Vuokralainen oli nähnyt testamentin – Lyly oli näyttänyt sitä hänelle. Hän ei kuitenkaan tiennyt dokumentin säilytyspaikkaa.

Assmannin ja vuokralaisen avulla sain yhteyden sukulaiseen. Menimme yhdessä Lylyn asuntoon. Mukanani oli tutkija Ilkka Välimäki ja Kirjallisuusarkiston harjoittelija Otto Selén. Muistini mukaan ajoimme Lauttasaareen kauniina kesäpäivänä. Koti kertoi yksinäisen leskimiehen elämästä.  Vuokralainen kertoi, että hänen olisi pitänyt siivota osana vuokraansa, mutta Pentti oli halunnut mieluummin jutella.

Missä testamentti voisi olla? Ilkka ja Otto aloittivat etsinnän Lylyn työpöydästä ja sen laatikoista. Minä menin pieneen huoneeseen, jonka kaapista löytyi mappi täynnä tärkeitä dokumentteja. Varmaankin rouva Lyly oli ne siististi tallettanut. Testamentti löytyi. Ilo oli suuri.

Samalla kartoitimme Lylyn arkistoa. Yhdessä arkussa oli Mannisen alkuperäisiä käsikirjoituksia ja valokuvia, jotka olivat olleet Lylyn hallussa lähes puoli vuosisataa. Muutakin aineistoa oli paljon. Lylyn muistiinpanoja pakatessani käteeni sattui epätoivoinen merkintä, jossa tutkija piiskasi itseään väitöskirjatyöhän vetoamalla kuolleiden vanhempiensa muistoon. Hänen oli pakko saada työnsä valmiiksi!

Toinen paperi, johon katseeni osui, oli kirje Eevalta Pentille. Pariskunta oli seurustellut ja tehnyt yhteisiä matkoja, joiden suunnittelussa talvet olivat kuluneet mukavasti. Mutta nyt Eeva halusi naimisiin! Ultimaatumi tehosi ja avioliitto solmittiin. Epäilemättä ratkaisu oli hyvä molempien kannalta.

Testamentista kävi ilmi, että edunsaajina olivat SKS:n lisäksi Sotainvalidien keskusliitto. Vuonna 1925 syntynyt Lyly oli tullut sotapalvelukseen 18-vuotiaana ja haavoittunut Siiranmäen taisteluissa Kivennavalla. Hän oli toiminut sotainvalidijärjestössä ja saanut mm. sotainvalidiliiton kultaisen ansiomerkin vuonna 1995. Lylyn omistamat asunnot myytiin ja summa jaettiin edunsaajien kesken. Sijoitetun perinnön turvin SKS on jakanut apurahoja Pentti ja Eeva Lylyn rahastosta suomalaisen kirjallisuuden tutkimukseen, viimeksi tänä vuonna.

Matka Lauttasaareen oli siis onnekas. Olimme löytäneet testamentin ja saaneet Kirjallisuusarkistoon  arvokasta aineistoa sekä tutkijan että hänen tutkimuskohteensa kynästä. Laatikoissa, jotka kannoimme Kirjallisuusarkiston varastohuoneeseen, oli muun muassa kirjeenvaihtoa, artikkelien ja muiden kirjoitusten käsikirjoituksia, biograficaa, toiminta-asiakirjoja, lehtileikkeitä, painotuotteita ja valokuvia. Aineiston järjesti ja luetteloi Hanna Miettinen (myöh. Karhu), joka hyödynsi aineistoa väitöskirjassaan Säkeiden synty. Geneettinen tutkimus Otto Mannisen runokäsikirjoituksista (2012).

Ilman retkeämme Lauttasaareen juuri tällaista tutkimusta ei olisi syntynyt.

Sama koskee Lylyn käsikirjoitukseen perustuva elämäkertateosta Otto Manninen – Säkeiden runoilija, joka ilmestyi Hanna Karhun ja Tellervo Krogeruksen toimittamana versiona vuonna 2022. Elämässä voi siis käydä niin, että tutkijan työ jatkuu aivan konkreettisestikin, vaikka tekijä siirtyy tuonimaisiin. Kiitos Pentti, kiitos Eeva!