Sellaista on valssi kesällä

Mitä sanoo sananlasku kesästä, ja mitä se on? Tätäkin tuli tutkittua viime vuonna Suomen kesä -kirjaa varten. Menin sananlaskukortistolle ja laskin K:n ja S:n kohdalta, montako kertaa kesä ja suvi esiintyvät ensimmäisenä tai toisena nominina. Kymmenittäin sananlaskutyyppejä ja tuhatkunta toisintoa 1850–1960-luvuilta tuli vastaan, monet tuttuja tai tuttua ajatusta muuntelevia, mutta joukossa yllätyksiäkin. Seuraavassa uloskirjoitan materiaalista pienen suomalaisen kesäkatekismuksen, jonka käskyt liittyvät ilmoihin, ötököihin, ahkeruuteen, tasapuolisuuteen ja unelmiin.

Ei kesä ennen aikojaan tule. Eräjärvellä Pirkanmaalla tiedetään sama kuin muuallakin: säiden kanssa pitää olla kärsivällinen, niin odotus palkitaan. Kesä tulee keikutellen ja talvi suuta vääristellen. Kyllä kesä juhannukseksi kerkiää ja talvi jouluksi joutuu. Jos pieni kesä eli juhannusta edeltävä aika on kylmä, niin iso kesä on lämmin. Suvi kuivaa, minkä kastaakin. Mutta millaisena se alkaa, sellaisena se viimein myös loppuu.

Kun tulisi kesä ja itikoita, oisi köyhälläkin paljo ystäviä. Nilsiässä osataan asennoitua hyönteiskysymykseen savolaisen positiivisesti. Pohjanmaalla kärpääset ja Karjalassa kärvässet ovat kavereita, joita ilman ei ole kesää. Kesä on kauneimmillaan, kun parmat ovat lihavimmillaan. Talvella palelevat hyppyiset ja kesällä syövät hyttyiset – jos ei ole muistanut olla hiljaa laskiaissaunassa.

Ken kesän keikistellee, talven syöpi syrjällään. Parikkalalaiset eivät suinkaan keimaile, vaan uurastavat pelloilla kurotellen ja kumarrellen. Toki kesämökkeilijät ja aktiivilomalaiset luovat hekin kiireensä, mutta talonpojan kesäkuukaudet ovat työntäyteisimmät. Joka kesän kuokkii, sitä Jumala talven ruokkii. Joka kesällä höyryää, se kekrinä kellittää. Mutta joka kesällä onkii, sen nälkä persettä talvella tonkii. Joidenkin ohjenuorana on, että kesällä naurismaan ja talvella talon kautta. Ja jotkut joutuvat toteamaan, että kesällä ei jouda, talvella ei tarkene, syksyllä on kylmät ilmat, keväällä vettä paljon.

Kesä kaikilla, onni yksillä, Jumala jokkaisella. Rautalampi kiteyttää paljon viisautta yhteen lauseeseen. Onni tai osa on vain yksillä, mutta kesä kerran köyhälläkin; kesällä köyhäkin tarkenee. Laihialta muistutetaan, että kesällä elää kengättäkin. Kesäll’ on yhtehiset heposet da i venehet. Kesä on ihmisen iloksi, sopii kesällä talvenkin edestä tanssata. Kesää se konikin odottaa, kissa päivän paistetta.

Olis aena kesä ja aena joulu ja renkin palkat korkealla. Tämä sysmäläinen täydellisen olotilan visioija saa säestäjiä kaikista maakunnista. Toivotaan, että olisi aina kesä ja helluntai eikä koskaan talvi ja maanantai. Vain sen verran arkea, että leipoa saisi. Paratiisissa olisi aina kesä, pyhä ja hyvää ryynivelliä, taikka aina kesä ja aina poikia ja komioita. Parasta olisi, jos naapurissa olisi vielä häät.

Kaksi suomalaista ei tulkkia tarvitse, mutta miten kertoisimme kaikesta tästä muunmaalaisille, vaikkapa keskieurooppalaisille kesäturisteille? Avuksi käy Ingrid Schellbach-Kopran mainio sananlaskuteos Zwei Finnen brauchen keinen Dolmetscher (2011). Kannattaa lukea ja opetella muutama. Vaikkapa seuraavasta on hyvä aloittaa: Der finnische Sommer ist kurz aber schneearm.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!