Siitä ja sen puutteesta

Kansanrunousarkiston aineistoluettelossa seisoo tällainenkin:

PYP  – Rahaan liittyviä sananparsia ja kaskuja 1962. Laajuus 200 000 yksikköä. Järjestäjät SKS ja Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sijoitettu laatikoihin ja arkistokuoriin.

Aineisto vie nykyisessä arkistomakasiinissa tilaa huikeat 23 hyllymetriä, kaksi laatikkoa tiiviisti päällekkäin kaiken matkaa. Viime remonttien ajan ne olivat etävarastossa. Nyt raha alkoi mietityttää, ja rohkenin avata ensimmäisen laatikon.

Pohjoismaiden Yhdyspankin 100-vuotisjuhlakilpailun 6600 vastausta on järjestetty perinnealueittain, kuten monissa suurkeruissa oli tapana tehdä. Siten osallistujajoukon keulilla luettavaksi tarjoutuu a-alueen eli Varsinais-Suomen kuoria. Vastauksia varten Yhdyspankilla näkyy olleen vihreäviivaista, korkealaatuista logopaperia, jossa asianmukainen sitomisvara vasemmalla. Kaarinalaisen Helga Hannulan muistiinpanot riisuvat heti aseista.

Raision tyttö sanoi kosijalleen: ”Ei meillä paljoo rahhaa ole mutta on rahan arvosta tavaraa sitä enemmän.”

Salon seudulla eräs säästäväinen mies talletti rahansa pankkiin, nosti kaikki pois mutta talletti heti takaisin: ”Tarkistin vain onko rahani täällä kun te kuulemma lainaatte täältä toisille sitä!”

”Rahaa on vaikka köyttä tekisi, kun ei tee pitkälti eikä paksua.” Turusta sellaisen miehen sanontaa, jolla ei ollut paljoa koskaan rahaa.

Svenska litteratursällskapetin puolelle arkistoitiin kymmenentuhatta ruotsinkielistä rahaperinneyksikköä. Niiden käyttöastetta en tiedä, mutta ainakin suomenkieliset kaksisataatuhatta ovat tainneet päästä painumaan historian hämärään. Sananparsi- ja kaskusarjan palkinnot jaettiin SKS:n juhlasalissa 28.9.1962. Pääpalkinto oli kummassakin sarjassa peräti 150 000 vanhaa markkaa – rahauudistus toteutettiin seuraavassa vuodenvaihteessa. Vuosikertomuksen mukaan aineisto järjestettäisiin ja sidotettaisiin yhtenäiseksi sarjaksi. Kansanperinteen valiokunnan pöytäkirjaan merkittiin 29.11.1962, että PYP:ltä anottaisiin 500 000 markan apurahaa tähän tarkoitukseen.

Ilmeisesti pankki osoitti tässä vaiheessa säästäväisyyttä, koska näyttävä ja käyttäjäystävällinen arkistosidosten sarja jäi syntymättä. Viettämättä jäi myös Yhdyspankin 150-vuotisjuhla. Merita syntyi 1995 ja Nordea 2001.

Mutta liikepankin arvokas lahjoitus, kaskut ja sananparret, ovat holvissa. Talletuksen arvo nousee vuosi vuodelta, muullakin kuin säilytyskustannuksilla mitattuna. Aiheeseen sietäisi paneutua uudelleenkin sopivina juhlavuosina tai niiden välillä. Vai liekö rahasta kiinni.