Vappupallo hukassa

SKS:n verkkosivun alalaidassa on pitkään pyörinyt Tähän aikaan vuodesta -kalendaariperinneosio. Huhtikuun lopulla sinne perinteisesti putkahtaa: ”1.5. Vappu. Käki kukkuu. Kynnöt alkavat. Paimentorvia soitetaan.”

Eihän tuo enää monenkaan vappua muistuta. Käkikin on jäänne juliaanisesta kalenterista. Myönnän, että lakonisia kirjauksiani voisi päivittää. Joku saattaa aavistaa senkin, ettei kirjoittaja ole innokkaimpia vapun viettäjiä, ja syitä olen itsekin miettinyt. Ainakaan en pidä sillistä, pillistä, roskaamisesta enkä meluisasta pöyhistelystä.

Syvällisemmän selityksen meille umpimaalaisille kiteyttivät jo neljännesvuosisata sitten oivallisesti Sirpa Karjalainen, Teppo Korhonen ja J. U. E. Lehtonen teoksessaan Uusi ajantieto:

”Maaseudun vakaa talonpoikainen väki on suhtautunut vapunviettoon torjuvasti. Paitsi että vappu muistutti halpahintaisia markkinahuveja, siihen sisältyi myös toinen arveluttava piirre. Vappu oli sosialistien ja työväen juhla, olkoonkin että myös ylioppilaat ja herrasväki sitä viettivät. Talonpojalla ei ollut kosketusta yhteenkään näistä ryhmistä.”

Suomalaisella vapulla on tämän kansatieteilijäkolmikon mukaan monet kasvot, ja näin asia on. Toki opiskelukaupunkiin muuton jälkeen muutuin – ainakin maalle jääneiden mielestä – jotenkin sekä sosialistiksi että herrasväeksi. Joku kehitti termin ”rispaantunut älymystö”. Vappu on itse asiassa mainio elämänvaiheiden ja sidosryhmien tarkistuspiste eri vuosikymmeninä.

1960-luku, Suomenniemi. Äiti tekee simaa ja munkkeja. Koulussa näprätään valkoisia paperilakkeja, joihin nidotaan pahvilippa. Nuorisoseurantalolla lastenjuhla. Luetaan Ampiaista. Puhalletaan ilmapalloja.

1970-luku, Suomenniemi ja Savitaipale. Ostetaan tippaleipiä. Pojat tekevät kiljua. Käydään tansseissa, ja iän salliessa myös kapakassa Escortilla tai tonni-Datsunilla. Puhalletaan ilmapalloja.

1980-luku, Töölö ja Malminkartano. Perunasalaattia. Kaksi käyntiä Ullanlinnanmäellä. Antiritualistisia kaveri- ja opiskelijabileitä. Ei lakkeja, ei palloja.

1990-luku, Kamppi ja Vuosaaren Meri-Rastila. Tehdään simaa. Mantan lakitus televisiossa. Uuno Turhapuro, tai pikavuorolla pako kaupungista vanhempia katsomaan. Lapsille heliumpalloja.

2000-luku, Vuosaaren Rastilankallio. Tehdään simaa. Iltapäivälehden Vappu-special. Corolla sedanilla mökille, jos osuu viikonloppuun. Muutamia ilmapalloja.

2010-luku, Vuosaaren Rastilankallio. Tehdään simaa. Kevätpörriäinen. Corolla wagonilla mökille, jos pojilla ei ole vappumenoja. Ei ilmapalloja.

Hauskaa Valpuria!

Juha Nirkko

FM Juha Nirkko työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään arkistotutkijana SKS:n arkiston asiakaspalvelussa. Perinpohjaista tuntemustaan SKS:n arkiston perinteen ja nykykulttuurin aineistoista hän on hyödyntänyt myös kysyttynä haastateltavana tiedotusvälineissä. Nirkko on erikoistunut vuotuisjuhliin ja perinne- ja muistitietokeruisiin. Perinteentutkimuksen popularisointi on myös hänelle tuttua, mainittakoon esimerkiksi Juhannus ajallaan (2004), Sauna, pieni perinnekirja (2010) ja Suomen kesä – päivästä päivään (2014).

Vähäisiä lisiä- blogin tunnus

Juha Nirkon blogikirjoituksia

Uutiset ja puheenaiheet

28.10.2026 - Uutiset

Suomalaisten kokemuksia kateudesta – Kiusaamisen alkusysäys tai kannustin omien tavoitteiden saavuttamiseen

23.10.2026 - Blogi

SKS viettää arkistojen päivää 10.11. – Harmaa laatikko -esitys avaa yleisölle arkistoaineistoja ja työtä niiden parissa

21.10.2026 - Uutiset

FM Marius Aho CoPe-akatemiatutkijahankkeen tutkimusavustajaksi SKS:aan