Listattu mittumaari

Top 5 -äänestykset ja koosteet ovat rasittavan suosittuja etenkin urheilun ja populaarikulttuurin aloilla. Mutta voisihan samalla tekniikalla kokeeksi nimetä vaikuttavia juhannuksen kertomuksia, kirjoista tai arkiston aineistoista luettuja. Sellaisia, joiden ytimen arvelee muistavansa lunttaamatta.

5. Ihmiset suviyössä, Frans Emil Sillanpää. Tarina, jonka teksti- ja elokuvaversiot sulautuvat maalaukselliseksi mielikuvaksi. Nuoret rakastavat, yksi mies jahtaa karannutta hevostaan. Ei siinä tarkkaan ottaen taida olla kyse juhannusyöstäkään. Joka tapauksessa Sillanpää muotoilee alussa mukavasti, ettei yötä oikeastaan olekaan, vaan viipyessään himmenevä ehtoo. (Otava 1934)

4. Arska stadista, Arvo Turtiainen. Nuoret muistelevat Arskalle, miten entisaikaan vietettiin juhannusta. Kokkoon oli traisattu vanhoja botuja, krääsäveduja ja muita helvetin risuja. Ei voinut förata sutturoita skutsiin tanssilavan taa. Lavoja kun ei ollut, eikä himobändejä. (Minä paljasjalkainen, Tammi 1962)

3. Simpauttaja, Heikki Turunen. Alkukesästä loppusyksyyn etenevän romaanin keskivaiheilla Ryynäsen Imppa referoi kotiin jääneelle Willmanin Marketalle juhannusjuhlia, jotka olivat olleet ärreet kinkerit. Yksityiskohdat kuultuaan Marketta pitää viisaana ratkaisuna, ettei ollut paikalla. (WSOY 1973)

2. Suomi – viimeinen pysäkki, Santiago Franco. Espanjalaismies kuvailee jäljittelemättömästi ensijuhannustaan Imatralla. Tuhannet sääsket putoilevat alkoholimyrkytyksen saaneina. The day after juhannus kertoja päättää pitää hulluista suomalaisista, vaikkei heitä voikaan ymmärtää. (Sama taivas, eri maa, SKS 1999)

1. Juhannusheila, Eka Karppanen. Tapahtuma-aikansa puolesta keskimmäiseksi kuuluva tarina valtaa kärkipaikan. Aatonaattona 1936 Eka lähtee polkemaan pyörällään Töölön sokeritehtaan nurkalta kohti kotikyläänsä. Viipuristakin on vielä pitkälti toistasataa kilometriä Kiviniemen Kasarmilan kokkojuhlaan. Sieltä löytyy Elina, jonka kanssa katsellaan Vuoksen kuohuihin ennen pirttiin menoa. (Juhannus ajallaan, SKS 2004)

Samaa voi jokainen kokeilla kesäiskelmilläkin: alkaako mielessä soida ”rantalava, juhannus, hanurista valitus”, ”jag tror och jag tror på sommaren” vaiko ”pyöritä, lennätä pellavapäätä”?

Entä pystyisikö omia juhannuskokemuksiaan listaamaan? Vaikealta tuntuu jo siksikin, että saman elämänvaiheen eri vuodet sekoittuvat toisiinsa. Olisiko ykköstunnelma jälkeen saunan, ennen tansseja, nousuhumalan aikana aitan ja Myllysillan lavan puolivälissä? Vai keinahtelevassa Seurasaaren bussissa, ainakin kuusikielisen puheensorinan ympäröimänä, Suomenlahden välkkyessä vasemmalla?

Hyvää juhannusta!